Sisältää mainoslinkkejä*

Olen ollut kova tyttö retkeilemään ennen kuin sain vauvan. Yhtäkkiä lähteminen erämaahan (lue: kansallispuiston opastetuille reiteille, joissa kulkee vain 100 muutakin ihmistä) tuntui aika jännittävältä.. Uskallanko, osaanko, pärjäänkö ilman kaikkea sitä sälää, joita tarvitsen vauvan hoidossa kotona? Tein vain yhden pidemmän retken vauvan kanssa ja hän oli siinä vaiheessa jo täyttänyt yhden vuoden. En siis ole retkeillyt sylivauvan kanssa, enkä talvella. Kesällä teimme kuitenkin monia monia lyhyempiä retkiä ja kävimme kerran Repovedellä. Kantorinkka ja kantoliina pääsivät käyttöön mm. Hiidenvuorella (Iitti), Repoveden kansallispuistossa (Kouvola), Mustilan Arboretumissa (Elimäki), Lahnajärven reitillä (Lemi) ja Kalalammen luontopolulla (Kouvola). Jos haluat retkeillä rattaiden kanssa, Kouvolassa suosittelen esim. Pioneerimetsän luontopolkua, jonka pääsee kulkemaan todella helposti.

Vinkki nro 1. Lasten kanssa retkeillessä on aina plussaa, jos aikuisten määrä on voitolla lasten määrään nähden, vähintään siten, että yhtä lasta kohden on yksi aikuinen. Suoraan sanottuna, en suosittele, että lähdet maastoon ilman toista aikuista vauvan kanssa ainakaan ensimmäisellä kerralla. Miksikö? Maastossa asiat ovat hieman hitaampia ja joudut todennäköisesti taukopaikoilla näkemään enemmän vaivaa ruuanlaitossa ja vaikkapa vaipan vaihdossa. On kätevää, jos toinen voi aina vahtia vauvaa /taaperoa (esim. estää menemästä veteen tai liian lähelle nuotiota) sillä aikaa, kun toinen tekee leirin askareita. Isompien lapsen kohdalla tilanne on tietenkin eri.. En siis kehoita näin siksi, ettet pystyisi siihen! VAAN koska on vaan 10x helpompaa, jos pyydät ystävän mukaan.

Vinkki nro 2. Meillä on ollut käytössä retkillä kantorinkka* Sen hankkiminen on ehdottomasti vaivan ja rahan väärti ja kantorinkat liikkuvat hyvin käytettyinä. Rinkan etu on se, että samaan reppuun saa myös taskuihin yms. pientä sälää mukaan lapsen lisäksi. Tietenkin tavallinen Tula-reppu tai kantoliina on ihan yhtä hyvä valinta mutta meille kantorinkka on ollut kätevä juurikin tästä syystä. Kantorinkassa ei ole mitään monimutkaisia sitomisjuttuja, joten sitä on helppo käyttää. Olen tykännyt kovasti siitä, että meidän rinkassa on ollut myös aurinkosuoja, joka suojaa etenkin kesällä muksua auringolta ja pitää hieman sadettakin. Kantorinkkoja voi usein säätää eri mittaisille aikuisille ja niissä on mukana sadesuoja.

Kantorinkassa istuminen on ollut meidän vauvalle/taaperolle luontevaa. Muistutan kuitenkin, että liian pitkä istuminen ei ole hyväksi kenellekään, joten ylimääräisiä leppuuttelutaukoja kannattaa miettiä. Konttaava vauva kannattaa ehdottomasti päästää maahan möyrimään edes välillä, jos vaan alusta on kuiva. Varmistan myös usein vauvan asentoa ja on erityisen tärkeää, että kantorinkka on suorassa kantajaan nähden. Joskus olen huomannut, että vauva tuntuu olevan vinossa ja tajunnut, että yksi kiinnitysside ei olekaan kiristetty. Kannattaa siis olla huolellinen säätöjen kanssa paitsi turvallisuuden takia, myös ettei riko omaa kroppaansa epäergonomisella kantamisella. Tauottamalla etenemistä varmistat myös, että muksun jalat saavat verryttelyä, sillä kantorinkka ole maailman ergonomisin asento lapselle esimerkiksi oikein sidottuun kantoliinaan verrattuna.

Vinkki nro 3. Omat välineet on tietenkin hyvä olla kunnossa. Muistutan kuitenkin, että tärkeää ovat loppujen lopuksi vain hyvät jalkineet*. Syy on tietenkin ilmiselvä, kuka nyt rakkuloista ja hiertymistä tykkäisi, mutta myös turvallisuusasia. Kantorinkkaa kantaessa oma painopiste muuttuu. Silloin ERITYISEN tärkeää, että sinulla itselläsi on kunnolliset, tukevat jalkineet, joissa on hyvät pohjat. Kansallispuistoissa reittien kunto vaihtelee huomattavasti ja tietenkin olisi toivottavaa, että itse pysyisi pystyssä, jottette muksahda muksun kanssa jorpakkoon. Mulla on itselläni Eccon kesävaelluskengät ja keväisin/syksyisin käytän Merrellin kitkakenkiä. Vaelluskenkien ostossa suosittelen olemaan erityisen tarkka ja sovittamaan kenkiä kunnolla!

Vinkki nro 4. Tämä on myös kaatumisen ehkäisemiseksi. Nimittäin vaellussauvat*! Tää on sellainen tuote, joka kuulostaa turhakkeelta, kunnes nilkka tai polvi muljahtaa reitin puolivälissä.. Kokemusta on! Kerran Kaakkurinkierroksella mulla meni polvi niin ikävästi, että jouduin keskeyttämään koko kierroksen. Nilkutin kotiin sellaisen Gandalf-tyylisen puukarahkan kanssa ja se ei ollut hauskaa.. Nykyään, kun ole ottanut sauvat mukaan, ei ole ollut sitä pelkoa, että mitä jos horjahdan tai en pääse täältä metsästä pois. Ne sauvat nimittäin auttavat ihan sikana tasapainon ylläpidossa!!

Vinkki nro 5. Kantorinkan tai -liinan kanssa suosittelen, että valitset itsellesi takin, jonka kangas on mattapintaista. Kantoliinan sitominen on tällöin huomattavasti helpompaa! Samoin kantorinkan on erittäin tärkeää pysyä paikoillaan! Housuilla tms. alaosalla ei ole niin väliä, kunhan joku on. Mulla on itselläni käytössä mm. NOSH X Sastan parkatakki sekä softhell-takki. Voin siis suositella lämpimästi Sastan takkia* ja niissä kokoja löytyy tosi hyvin, vaikka raskauskilot olisivatkin tulleet jäädäkseen.

Vinkki nro 6. Meillä on tähän mennessä ollut kahden hengen teltta mutta nyt harkitsen sen myymistä. Perhetelttojen etu on tietenkin siinä, ettei tarvitse kantaa kahta telttaa mukana. Toinen etu on, että jos aikuiset haluavat nukkua pidempään, on kiva, että käytössä on kaksi “makuuhuonetta”. Tällänen 4-6 hengen teltta* painaa 9kg, mikä on vähemmän kuin taapero. Mun SUUUUURI haave on, että ensi kesänä pääsisimme retkelle Suomensaloon tai Hoikan saareen Kuolimolle. Toivon hartaasti, että tämä haave toteutuu mutta todennäköisesti tämä reissu menee vielä vanhalla teltalla!

Muksuille on olemassa myös makuupusseja* mutta vielä emme ole Mimmille sellaista hankkineet. Tähän mennessä retket ovat menneet niin, että hän on nukkunut osan matkaa rinkassa, eikä erillistä lepohetkeä ole tarvittu. Tulevina vuosina sen hankkiminen on varmaan ajankohtaista. Tämän alla olevan mallin koko on 95-130cm pituiselle lapselle, joten varmaan kesällä makuupussille olisi jo tarvetta. Makuupussin lisäksi sanon nämä kaksi sanaa; villa- ja kerrospukeutuminen. Makuupussin lisäksi tärkein varuste yön yli reissuille on ilmiselvästi makuualusta. TÄÄ ON TÄRKEÄÄ: valitse aina paras ja paksuin makuualusta, jonka ikinä jaksat mukanasi kantaa. Aattelet ehkä, että sentin parin ero paksuudessa ei tunnu missään. KYLLÄ SE TUNTUU! Kun valitset makuualustaa*, kyttää sanoja L ja XL. Rullattavilla malleilla ei tee mitään. Valitse itsestään täyttyvä malli, paksuin mahdollinen eli ilmatäytteiset on parhaita. Pystyn hyvin nukkumaan huonolla makuupussilla, huonolla makuualustalla en.

Vinkki nro 7. Mulla on myös kahden hengen riippumatto, mutta itse en uskaltaisi siinä nukkua muksun kanssa. Se on kuitenkin ihana “taukopaikka” ja koska riippumatto painaa supervähän, se on mukaan ottamisen arvoinen myös päiväretkillä. Mulla on ollut jo neljä-viisi vuotta käytössä Ticket to the Moon* riippumatto ja hyttyssuoja. Suosittelen riippumaton mukaan ottamista, jos sulla on pieni vauva mukana, sillä riippumatossa vauva voi ottaa vaikka päiväunet ja jos vauvaa ei halua laskea suoraan maahan, riippumatossa hän voi leppuutella verrattain turvallisesti. Mimmi on kerran nukahtanut jopa parvekkeella olevaan riipputuoliin, koska heijaava liike on vaan parasta.

Vinkki nro 8. Sellainen ostos, joka on todellakin “worth the money” on vedenkestävä suojapussi*. Ai miksikö? No kuvitellaan, että haluat mennä vaikka koko seurueen kanssa uimaan, mutta et halua jättää autonavaimia/lompakkoa/puhelinta pöllittäväksi (näitäkin nimittäin voi sattua nyt kun retkeilyn suosio on huipussaan…) niin voit pakata ne vedenkestävään pussiin ja ottaa ns. “uimarepuksi” veteen. Suojapussiin voi myös sään ollessa epävakaa pakata kuivat vaatteet, sillä erityisesti vauvan ja taaperon pitäminen kuivana ja lämpöisenä on itsestäänselvyys. Muista ottaa myös ylimääräisiä roskapusseja vaippoja varten, sillä tietenkään edes hyvinvarusteilluissa kansallispuistoissa ei ole roskista ja kuka nyt haluaisi roskata luontoa???

Vessoja löytyy kansallispuistoista jonkun verran mutta siihen ei kannata luottaa. Parempi on pakata mukaan useampi harso vaipanvaihtoja varten ja mahdollisesti alusta, joka eristää mahdolliselta kosteudelta. Perussolumuovi toimii siis istuinalustan lisäksi vaipanvaihtoalustana. Kosteuspyyhkeet (joita löytyy nykyään myös biohajoavina) on hyvä ottaa mukaan, en itse pesisi vauvan peppua järvivedessä lähinnä ottaakseni huomioon muut retkeilijät. Vaikka vauva käyttäisi jo housuvaippoja, älä missään nimessä ota niitä mukaan vaan suosi tarravaippoja!!! Päiväkuivalle taaperolle kannattaa ottaa mukaan vaihtoalaosia vahinkojen varalle. Varmuuden vuoksi myös kuivat sukat on kiva olla mukana vedenkestävässä pussissa, sitä kun ei koskaan tiedä, milloin taaperon pääsee vahdinnasta huolimatta uittamaan varpaitaan rantavedessä tai suossa.

Talvella kävimme Mimmin kanssa lähinnä luontopoluilla mutta emme pidemmällä vaelluksella. Meillä oli mukana ihan tavallinen pulkka mutta olen kuullut, että monet ovat ostaneet ihan kunnon ahkion retkeilykäyttöön. Ongelma kävelevän taaperon kanssa kuitenkin on, että hän ei välttämättä suostu siinä pulkassa istumaan, vaan haluaakin kävellä.. Tällöin lopputulos on, että itse sitten kannat sitä pulkkaa selässä.. Jee! Jos kammoat öttiäisiä, mene metsään keväällä tai syksyllä. Minulla on iso toleranssi hyttysiä kohtaan mutta lapsen naama vaatii hieman enemmän suojausta. Omilla reissuilla ei ole kuitenkaan näkynyt itikoitä juuri lainkaan, ehkä olemme vaan kävelleet niin kovaa tai käynyt hyvä tuuri! Olemme olleet liikenteessä kuivalla ja aurinkoisella säällä, pieni tuuli on myös plussaa. Hyttysverkkoa* voi käyttää lippiksen kanssa melko pienelläkin lapsella, sillä lasten kokoisia valmiita hyttyshattuja voi olla vaikeampi löytää.

Isommille muksuille on myytävänä myös retkeilykamoja, esim. Partioaitassa* ja Scandinavian Outdoorissa* on aika monipuolisesti lasten retkeilyvaatteita, aurinkolaseja sekä esim. söpöjä retkireppuja. Useimmilla suomalaisilla muksuilla on kuitenkin jo valmiiksi järkevät, vedenkestävät ulkoilutamineet. Mimmillä on jo oma marjapuuron värinen Kånken odottamassa tulevia seikkailuja.

Hei nyt tästä jutusta tuli jo niin pitkä, että kirjoittelen retkieväistä toisella kertaa! Toivottavasti näistä vinkeistä oli jotain apua!

terveisin Heini