Tätä kirjoittaessa olen lopen uupunut mutta tämä on tehtävä. Olen pessyt pyykkiä ja siivonnut kolme päivää sellaisella vimmalla ja raivolla, että harvoin näkee. Meni yöunet, meni ruokahalu ja mielenterveys (toivottavasti vain väliaikaisesti).

Ironista on, että juuri ennen tätä olin tehnyt viime viikolla “suursiivouksen”. Ja pah, uusiksi meni.

Löysin sunnuntai-iltana oudon kuoriaisen kassista, jossa oli Mimmille ostamiani vaatteita isommassa koossa. Vaatteita oli sekä uusia, että vanhoja ja mielestäni olin pessyt ne kaikki. Saman tien, kun löysin kuoriaisen, tuli mieleen voisiko se olla turkiskuoriainen? Kuvauksen mukaan niiden pitäisi olla huomattavasti isompia.. Päätin kuitenkin toimia nopeasti. Vein kaikki laatikot ja kassit välittömästi parvekkeelle.

Seuraavana aamuna löysin toisen, tällä kertaa kassista, jossa oli mun kirpparikamoja (myymättä jääneitä sekä myyntiin menossa). Olin kauhuissani. Mitä ihmettä täällä tapahtuu??? Ovatko nämä turkiskuoriaisia vai ei? Tämäkin kassi päätyi parvekkeelle ja päätin luottaa pakkasen voimaan. Siinä vaiheessa, kun löysin kolmannen ei mistään kirpparikassista, vaan Mimmin yöpaitalaatikosta olin jo niin järkyttynyt, että vedin kaikki vaatteet laatikoista ja alkoi vimmattu pyykinpesu. Ensimmäisen päivän saldo 8 koneellista. Pakkanen auttoi, löysin yhden kuolleen toukan pakkasessa olleista vaatteista. Ilmoitin myös välittömästi isännöitsijälle, koska mielestäni on tärkeää, että taloyhtiössä tiedetään asiasta.

Tiistaina nostin kytkintä ja pesin 14 koneellista pyykkitupa apunani. Löysin vielä muutaman toukan ja yhden kuoriaisen pyykkikorin pohjalta (en ollut niitä todellakaan aiemmin havainnut, koska kori on musta ja syvä). Onneksi anoppi toi lisää pesuaineita ja pölypusseja ja äiti auttoi koko illan taaperon hoidossa (joka muuten on ollut kuin pyörremyrsky, kun en ole pystynyt antamaan hänelle juurikaan huomiota).

Keskiviikkona (tähän mennessä) 8 koneellista pyörinyt ja kuivamassa. Päätin nimittäin pestä joka ikisen tekstiilin kodissamme, kunnes olisi varmaa, että kuoriaiset ovat poissa. Puhtaat vaatteet laitoin vielä muovipusseihin, vaikka luinkin, että puhtaat vaatteet eivät olisi vaarassa. Päätin kuitenkin ottaa varman päälle. Imuroin ja vedin desifiointiaineella (=pirtulla) kaikki pinnat, jotka keksin. Imurin pölypussin pakastin, en tiedä vielä, mitä niille tehdään? Onneksi tänään ei ole löytynyt enempää kuoriaisia…

Pyykätessäni olen kuunnellut äänikirjaa Historian kiinnostavat naiset (Maria Pettersson) ja pohtinut, että ehkä nämä minun pienet murheeni eivät olekaan niin isoja.. Mutta olen ajatellut myös hyvin paljon muita asioita. Opinko tästä jotain? Kyllä.

Tästä lähtien pakastan sekä pesen kaikki kirpparivaatteet, sillä näköjään pelkkä pesu ei ole ollut riittävä suojatoimi. En halua, että tämä teksti pilaa kirppareiden mainetta, sillä voihan olla, että kuoriaiset ovat tulleet postissa uusien vaatteiden mukana tai vaikka naapurista. Pääkaupunkiseudulla turkiskuoriaiset vitsaavat kuulemma kokonaisia taloyhtiöitä!!!!

Ostan vaatteita harkitummin. Vaatteita oli aivan jumalaton määrä! Mietin, miksi minulle on ollut niin tärkeää hamstrata Mimmille isompia kokoja? Kun eivät vaatteet lopu maailmasta ja niitä ehtii kyllä ostaa myöhemminkin.. Olen saarnannut muille siitä, että vaatteita olisi hyvä ostaa vain tarpeeseen ja miettinyt kapselivaatekaappia taaperolle mutta en selvästikään ole onnistunut siinä.

Miksi ylipäätään meillä on näin paljon pyyhkeitä, lakanoita, vara-vaatteen vara-vaatetta. Miksi olen säästänyt ala-asteella saamani Snoopy-yöpaidan? (Okei, siksi että se on vaan paras yöpaita silloin, kun olen kipeänä ja tarvitsen sitä!!)

Jos ja kun ostan jatkossa tekstiilejä, tarkastan tarkemmin, missä lämpötilassa ne voi pestä. Nyt kun halusin pestä oikeasti kaikki vaatteet, olin pulassa.. Oli kolmenkympin pesua, käsinpesua.. ja minä olisin tarvinnut 60 astetta ja kunnon ryöpytyksen vaatteille.. (Meillä ei ole omaa saunaa ja pakkasta oli liian vähän) Mitä järkeä ostaa vaatteita, joita ei voi pestä kuumassa? Todennäköistä on, että tulevina vuosina tulen viimeistään päiväkodin aloituksen myötä tutustumaan täihin, norovirukseen ja kihomatoihin.

Onneksi, (ONNEKSI!!!) meillä ei ole kovinkaan paljon pehmoleluja. Tein vakaan päätöksen pysyä tässä linjassa. Kaikki pehmolelut nimittäin joutuivat anopille saunomaan..

Haaveilen ja fantasioin edelleen siitä palkatusta siivoojasta mutta olen miettinyt myös sitä, että olenko näin huono tekemään kotitöitä? Miksen olen kahdessa vuodessa oppinut vieläkään mahtavaksi kodinhengettäreksi? Olenko näin laiska ja saamaton, onko kotimme epäsiisti, jos sinne pääsee kerran tuholaisia? Olenko maailman huonoin äiti ja taloudenhoitaja? (=olen.)

Miksi säilön näin paljon lankoja ja kankaita, kun minulla ei ole koskaan aikaa ommella? Muutamia virkkaus- ja neulomisjuttuja olen kyllä kotona ollessa tehnyt mutta mulla on ihan törkeän paljon ylimääräistä materiaalia, jota en koskaan ehdi hyödyntää. DIY-projektit ovat ihania, mutta hitto, mihin laitan kaikki tuotokset? Askartelumateriaaleja en uskalla edes miettiä..

Kaikenlainen minimalismi on alkanut houkutella oikein toden teolla. Sillä tällaisessa pakollisessa kevätsiivouksessa sen viimeistään huomaa. Meillä on liikaa tavaraa ja mun on pakko päästää irti. Mun luovuus on sen tyyppistä, että näen kaikessa mahdollisuuden.. Mahdollisuuden muuttaa tavara joksikin toiseksi, vaikka se olisi kuinka rikki ja epäkäytännöllinen.

Nyt odotan, että mies tulee kaupasta, jotta saan laitettua lisää vaatteita suljettaviin laatikoihin. En tiedä, toipuuko mielenterveyteni tästä koskaan mutta en haluakaan, sillä en halua unohtaa tätä. Moka on lahja.