Olen miettinyt monta viikkoa yhtä lausetta. Ystäväni tokaisi eräänä päivänä iloisena ja harmittomasti: “mitäs se meidän sometähti?”. Ihan kamalaa. Ajattelevatko muut minusta noin?

Olen äärimmäisen koukuttuva ja innostuva ihminen. Tämä koskee sokeria, sarjoja, pelejä, ihmisiä, tiettyjä sovelluksia ja näköjään instagramia. Kun hurahdan johonkin, hurahdan siihen kunnolla. Googlasin ennen instaan liittymistä; “voiko instagramiin jäädä koukkuun?” Kukaan ei myöntänyt.. Mutta tottahan se on! Jouduin aika pian listaamaan plussat ja miinukset somesta, koska huomasin heti, miten riippuvaiseksi se minut saa.

Eniten pelkään, että ihmiset, jotka tuntevat minut ja/tai pitävät minusta, ajattelevat minusta eri tavalla näiden tekstien tai instagramin takia. Lopetan sekä blogin kirjoittamisen, että muun somen heti, jos ihmissuhteeni kärsivät siitä. Miinuksena on tietenkin se, että rajoitussovelluksesta huolimatta käytän mielestäni aivan liikaa aikaa erityisesti kyseisen sovelluksen selaamiseen. Tarkistan puhelinta tavallista useammin ja usein myös silloin, kun Musume leikkii itsekseen. SE ON KÖKKÖÄ, koska nyt vauva on myös kiinnostunut puhelimesta, koska minäkin olen! Olen huomannut, että nukahtaminen on vaikeutunut iltaisin puhelimen selaamisen takia.

Kirjoittamista en ajattele aikaa vievänä, koska kirjoitan huvikseni ja ensisijaisesti itseäni varten. Kirjoitan vain silloin, kun siltä tuntuu ja tietokone ei vie huomiota Musumelta. Päiväkirjaa pidän myös edelleen ja kirjoitan myös säännöllisesti vauvakirjaan. Instaan tykkään tehdä stooreja, koska en ole kovin kuvauksellinen ihminen, still-kuvat ovat minulle ankaria.

Ja sitten aloin jo miettiä niitä plussia. Olen löytänyt monta vanhaa koulukaveria uudestaan. Olen saanut yhteyden sellaisiin äiteihin, joihin en olisi muuten tutustunut tai mulla ei ole enää yhteystietoja tallessa. (Fun fact: Olen krooninen puhelimien rikkoja, sillä en pidä niistä tarpeeksi hyvää huolta.. Ongelma on se, etten koe kännykän olevan kovinkaan tärkeä kapistus. Vuosi sitten maaliskuussa ekaa kertaa hävisivät kaikki numerot. Se oli korvaamatonta, samoin kuvat…) Poikkeustilanteen aikana tuntuu hyvältä “nähdä” muita samassa tilanteessa olevia ja toisaalta ihmisiä, joilla on ihan eri tilanne kuin itsellä. En ole kokenut instagramissa minkäänlaista “painetta” olla täydellinen, mitä etukäteen olin kuullut. Olin saanut etukäteen sen kuvan, että kaikki pitää olla tip top, vain iloiset tunteet sallitaan ja kateus on alati läsnä. No ei ainakaan niissä kanavissa, joita itse seuraan.

Musumen synnyttyä kateellisuuteni muita ihmisiä kohtaan on vähentynyt 86%. Loppu 14% on osoitettu niille, joiden vauvat nukkuvat aamuisin pitkään ja joita imetys laihduttaa 😀 (tää oli sitten vitsi..)

En pidä sanasta täydellinen. Käytän sitä harvoin ja jos joku mainostaa vaikkapa tuotetta täydellisenä, tulen epäluuloiseksi. Jos jostain tekstistä tulee jollekulle paineita tai tarve olla täydellinen, laittakaa mulle HETI viestiä, niin otan opikseni!

Sekavaa tekstiä tänään, tosin heräsinkin viideltä..

terveisin Heini