Hassua miten kesällä tämä kirjoittaminen jää niin helposti. Päivät (etenkin aurinkoiset) kuluvat niin nopsaan. Ei ole tullut mieleenkään istua koneen ääressä, mutta se ei tarkoita, että ideoita blogiin tai kirjoittamiseen ei olisi. Päinvastoin, puhelimeni muistio täydentyy jatkuvasti aiheesta, joista haluaisin löpistä enemmänkin. Kirjoitan usein tekstejä päässäni valmiiksi viikkotolkulla, ennen kuin tallenna niitä näppäimistön ääressä.

Mieheni kesäloma ei ole vielä alkanut, mutta en ole antanut sen häiritä kesänviettoa. Olemme tehneet Musumen kanssa erilaisia päiväretkiä lähikaupunkeihin ja kesäpaikkaamme. Olemme käyneet päiväretkellä autolla ja junalla mm. Lahdessa, Lappeenrannassa, Mikkelissä ja Suomenniemellä. Pieniä pyöräretkiä ja lenkkejä rattailla teemme lähes päivittäin, kohteena usein leikkipuistot tai vastaavat. Mulla ei ole todellakaan vaikeuksia keksiä kesätekemistä, päinvastoin. On vain yksi pikku ongelma.. se että elän kotihoidontuella.

Vaikka onkin paljon, paljon juttuja, joita voi tehdä kesällä ilmaiseksi, yksi asia maksaa aina, nimittäin eväät, ruuat, jätskit, juomat.. Mansikatkin maksavat mielestäni kohtuuttomasti!! Liian usein olen pakannut vauvalle eväät ja juomapullo messiin, mutta huomannut liian myöhään olevani retkellä ilman vesipulloa ja joutunut ostamaan juotavaa. Joskus olen hätäpäissäni syönyt vauvan ylimääräiset smoothiet 😅 No, virheist oppii ja kokemust karttuu.. esimerkiksi kokemus siitä, millaista on matkustaa junassa vaipattoman vauvan kanssa.

Mutta ei hitto, onhan tämä nyt elämäni kesä. Se kesä, josta haaveilin viime kesänä. Vastasyntyneen vauvan kanssa kun ei nyt hirveästi tullut tehtyä niin sanottuja pakollisia kesäjuttuja. Tai tehtiin kyllä jotain; syötiin mansikoita, käytiin usein torilla ja vaunulenkeillä, tavattiin ystäviä ja tanssittiin häissä. Nyt olen päässyt uimaan, pyöräilemään, puistopiknikille, tyttöjen reissulle, mökille, katsomaan pesäpalloa, paljuun.. niitä juttuja, joita jäin viime kesältä kaipaamaan, MINUN kesäjuttujani. Olin ensimmäistä kertaa yli vuorokauden erossa Musumesta ystävän polttareita juhliessani. (..ja selvisin!) Olen saanut istua kesäiltoina mieheni kanssa parvekkeella tai sohvalla kainalossa, katsoa Hercule Poirotia ja Ms. Marplea. Olemme päässeet pari kertaa treffeille ja kahdestaan Prismaan (haha) 😅 Olemme tehneet yhdessä sudokuja iltaisin. Kuulostaa aika pieniltä juttuilta, mutta minulle isoilta, koska viime kesänä painuin useimmiten heti nukkumaan, kun mahdollista massiivisen unilaman takia.

Mamma-kaveri kysyi multa vähän aikaa sitten, mistä olen joutunut luopumaan, kun elän kotihoidontuella (270€/kk + lapsilisä, jonka käytän törkeästi asuntolainan korkoihin). Juuri nyt, kun istun ihanan ystävän kanssa vietetyn kesäpäivän jälkeen parvekkeella riipputuolissa, katselen auringonlaskua, ihailen parveketomaattejani ja Musume nukkuu.. En tiedä, olenko luopunut mistään. (Okei olen: säästämisestä. Kaikki menee, mikä tulee. Ja hotelliyöpymisistä tai pidemmistä reissuista. Ja huom: ystävä tarjosi kahvilassa jätskin..). Juuri nyt ja tässä tuntuu päinvastoin, että olen saanut sen, minkä halusin, mitä varten olen säästänyt. Saan olla kotona perheeni kanssa. Saan nauttia pitkästä aikaa kesästä.

Terveisin, Heini

Ps. Ilmaisia tai puoli-ilmaisia kesäloma/ retkikohde/ säästövinkkejä otetaan vastaan ❤️