Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Flow-festivaaleilla. Festarit, josta olen haaveillut varmaan kymmenen vuotta. Festarit, joille en ole koskaan päässyt syystä tai toisesta. Joskus on ollut jotain menoja päällekkäin, joskus liput ovat loppuneet kesken, joskus en ole vaan mitenkään raaskinut ostaa monen sadan euron lippuja ja joskus minulla on ollut valinnanvaikeuksia, minä päivänä menisin, koska niin monena päivänä olisi ihania artisteja enkä ole sitten saanut ketään kaveriksi. Kateellisin olin festarikävijöille sinä vuonna, kun Flowssa esiintyi Lana Del Rey, jota fanitin silloin isosti.

No miten sitten tänä vuonna pääsin festareille? Hoitovapaalaisena on turha unelmoida lipuista, jotka maksavat saman verran kuin Kela maksaa minulle kotihoidontukea. Tai voihan sitä mennä festareille syömättä ja juomatta pisaraakaan mutta mitäs järkeä siinä olisi. Tällä kertaa näin sattumalta loistavan tilaisuuden: festareille haettiin vapaaehtoisia työntekijöitä. Olin viimeinen hakupäivä, viimeinen hakutunti oikeastaan. Kysyin nopeasti luvan mieheltä ja näpyttelin hakemuksen menemään.

Pääsin itselleni mieluisaan hommaan, siistijäksi. Tykkäsin siitä, koska pääsin liikkumaan alueella melko vapaasti (oman toimialueen puitteissa) ja kuulemaan samalla mieluisia bändejä sivukorvalla. Tietenkään keikkakokemus ei ole sama tupakantumppeja nyppiessä kuin jos fiilistelisi porukan mukana teltassa mutta oli jotenkin hauska jorailla siivotessa. “Hengitä mun kanssa samaan tahtiin / Älä hellitä, mennään samaan rytmiin”, lauloin lanteita keikuttaen Anna Puun mukana kerätessäni nuuskapusseja, tyhjiä mukeja ja tölkkejä Suvilahden skeittipuistossa. Meidän tiimissä oli tosi kivoja tyyppejä, joiden kanssa tulin hyvin juttuun. Yksin ei siis tarvinnut olla, jos ei halunnut. Ja kaiken lisäksi meidän tiiminjohtaja Aino oli niin huipputyyppi, etten kestä! Ainolle terkkuja, jos luet tätä 🙂

Katsoin keikkoja myös työvuorojen jälkeen. Yona, Lorde ja erityisesti Tove Lo jäivät mieleen (viimeisin oli yllättäen ihan sairaan hyvä, vaikka olin etukäteen ajatellut, että tykkäisin enemmän Lordesta). Sunnuntaina katsoin Maustetytöt, jota olen alkanut tänä kesänä fanittaa ja Olavi Uusivirran keikat ennen kotiinlähtöä. Jälkimmäinen oli mulle hienoinen pettymys, koska olen aiemmin nähnyt Olavin klubikeikalla ja se oli ihan paras. Mutta lopussa tuli Anna Järvinen lavalle ja mä vaan itkin, itkin, itkin. Kannatti lähteä! Muista keikoista, joita kuulin työpäivän aikana Ruusut oli lievä pettymys, koska olin niin kaukana, että musat kuului jotenkin oudosti. Paperi T ja Anna Puu tekivät vaikutuksen, samoin Karri Koira, koska kaikki olivat niin fiiliksissä, että tunnelma tarttui väkisinkin myös teltan ulkopuolelle. Pehmoainon missasin kokonaan, koska olin VIP-alueella siivoamassa. Ekana iltana en millään jaksanut jäädä tamppaamaan työvuoron jälkeen mutta kuulin, että keikat olivat olleet ihan huippuja!

Festarit maksoivat siis mulle junalipun ja paikallisliikenteen verran, yövyin siskon luona. Tietenkin söin ja join festareilla erilaisia ruokia ja herkkuja. Mun suosikkeja olivat Lopezin kukkakaalitacot, Fish n Chips ja sitten sellainen porkkanakakkumacaron, joka himottaa tälläkin hetkellä. Gluteenittomia vaihtoehtoja löytyi ihan kivasti. Söin lisäksi jätskiä, vietnamilaista wokkia ja join lasin viiniä. Nauratti, kun ananaslonkero maksoi 10 euroa ja silti se oli yleisin tölkki, jonka alueelta löysi. Kymijoki Beer Festivalilla oli todellakin paremmat juomat.. Oli kiva olla festareilla sillä lailla, ettei ollut painetta omasta pukeutumisesta. Tiesin jo etukäteen, että tulen hengailemaan yksin ja nautin siitä, että sain edetä alueella omaan tahtiin. Voi olla, että menen ensivuonna uudestaan vapaaehtoishommiin 😀 Meistä pidettiin kyllä hyvää huolta ja toki mulle sattui kiva alue, jossa ei ollut esim. ruokailupaikkoja niin paljon.

Oli aikaa ajatella, aikaa nautiskella, aikaa itselle mutta muiden ympäröimänä. Tutustuin muutamaan huipputyyppiin (Tanja, Pauliina ja Vera, teitä tarkoitan!) ja sain nauttia musiikista, tanssia, laulaa. Nauttia Tulitikkutehtaan tytöstä ja Maustetyttöjen taidepläjäyksestä. Näin niin upeita asuja, että olisin halunnut kuvata ne mutta en uskaltanut. Näin upeita tanssijoita, upeaa iloa ja riemua ja paljon, paljon silmänkarkkia. Näin taidetta, kaikkea kaunista, maistoin hyviä makuja. Suoraan sanottuna mulla ei kerennyt festivaalin aikana tulla ikävä lapsia ja kotia, miestä vähän mutta sunnuntaina junassa odotin silti malttamattomana kotiin pääsyä ja arkea.

terkuin, Heini