Vauva on selvästi alkanut kiinnostua katseluleluista. Hän on oppinut kohdistamaan katsettaan ja osaa jo seurata liikkuvaa lelua. Tätä testataan 3kk neuvolassa ja Lyyli jutteli iloisena hymynaamalle ja seurasi isokontrastista kuvaa. Onnistuin löytämään Iloisesta Hepusta kuvassa olevan oranssin hymynaaman, josta Lyyli tykkää kovasti. Näitä on jaettu aikoinaan äitiyspakkauksessa mutta nyt niitä saa vain kyseisestä kaupasta. Helistin on siitä ihana, että se on niin kevyt, että siihen voi pienikin jo tarttua itse, meillä pysyy kädessä tosin vasta joitakin sekunteja. Vauva on alkanut tutkia paljon omia käsiään viime päivinä. Hän nuoleskelee niitä huvikseen (muulloinkin, kuin ollessaan nälkäinen!)

Taapero sanoittaa innoissaan vauvan tunteita “Vauva haluaa, että luetaan Tatu ja Patu. Se on iloinen, voi, se tykkää minusta! Vauva itkee, isi, voitko ottaa vauvan syliin? Sillä on varmaan nälkä, äiti, anna sille maitoa”. Taaperoa välillä muistutan, että pysy hetki paikallasi, että vauva ehtii saada sinuun katsekontaktin. Se onnistuukin – hetken. Seurustelu on nyt suosittua mutta hyvä muistaa, että ihan loputtoman pitkiä aikoja vauvakaan ei jaksa olla vuorovaikutuksessa. Välillä on hyvä huilia, vauvakin tarvitsee pieniä hetkiä itsekseen. Vuorovaikutuksen opettelu kun on rankkaa ja vie voimia. Imettäessä vauva väläyttelee välillä kesken kaiken hurmaavia hymyjä. Ne tuntuvat samalta kuin taaperon omaehtoiset suukot, pieniltä kiitoksilta.

Vaipanvaihtopisteen päällä oleva mobile edelleen jaksaa naurattaa joka päivä. Aina aamuisin vauva juttelee ja kujertaa sille iloisena. Luettelen hiljakseen hänen “ystäviensä” nimiä – Kettu, Leppäkerttu, “Minä olen ystäväsi jänis, hee-eei!” jne. Hän rakastaa katsella kasvoja. Häntä kiehtoo myös piirretyt naamat, hymynaamat ja vaikkapa välipalapatukan Nalle. Välipalapatukan rapiseva kääre olikin ensimmäinen asia, jota vauva alkoi tietoisemmin kurottamaan kummin sylissä istuessaan.

Olemme käyttäneet Baby Björnin sitteriä melko harvakseltaan sen jälkeen, kun saimme Tripp Trappiin sitteriosan (kiitos Laura ja Janita!) Vauvamme ei ole selällään viihtyvää sorttia mutta sitterissä hän on alkanut viihtyä enemmän ja tykkää olla mukana koko perheen ruokahetkissä. Baby Björnin lelu kuitenkin kiinnostaa hieman, vauva pyörittelee sitä välillä käsillään. Hän on oppinut myös pudottamaan Tripp Trapin sitterin lelukaaressa roikkuvan jäniksen. Syy-seuraussuhteet kiinnostavat.

Meidän ihana leikkimatto on kokenut kovia esikoisen aikana (ihana tulikärpänen ei enää toimi! Kriisi!) mutta vauva on tyytynyt osaansa, vaikka siinä ei kauheasti roikkuvia leluja olekaan. Hän viihtyy lyhyitä aikoja tankoja potkien sekä masullaan kuvia katsoen. Joskus pidempäänkin. Turhautuminen saattaa kuitenkin tulla aivan yllättäen ja välillä Mimmi tunkee “telttaan” vähän liian lähelle.

Kaiken kaikkiaan, kaikki näköaistin kautta tuleva info tuntuu olevan nyt vauvalle tärkeää. Oma peilikuva, liikkuvat esineet, rapisevat jutut ja vahvat kontrastit (vaikka se sohvatyynyn kuvio) kiinnostavat. Teemme edelleen vauvatusta. Vauva on päässyt myös siskon taaperotanssiin (Heini Ahtiaisen vetämille tunneille) kantorepussa ja viihtynyt siellä hyvin. Hän saa kuunnella siskolle luettuja satuja ja välillä katsotaan jo kuviakin. Mimmi ja minä tykkäämme kovasti laulaa, tosin pari kertaa on käynyt niin, että autossa hoilatessani vauva alkaa itkeä, ups 😀

Lyyli on ihana! Tykkään hänestä hurjasti ja uskon, että hänkin tykkää meistä.

terkuin, Heini