Naamailua, naamailua, naamailua. Se riittää.

Vastasyntyneen kanssa eläminen saattaa tuntua pelkältä selviytymiseltä. Syöttö, nukkumaan, oma syöminen, oma lepo(?), vauva herää, vaipanvaihto, syöttö, nukuttaminen, oma syöminen ja nestetankkaus, vessassa käynti jne. jne. jne. 

TÄSTÄ HUOLIMATTA suosittelen leikkimään vauvan kanssa jo nyt. No miten sen kanssa voi muka leikkiä, eihän se tee mitään, näe mitään, ei edes reagoi tai ole katsekontaktissa? Naamailkaa. Tuijotelkaa toisianne, hetken kerrallaan. Ota vauvan käsistä kiinni, liikuta niitä rauhallisesti. Voit laulaa ja valssata vauvan kanssa. Vaikka hyvä hetki olisi miten pieni itkujen ja hoitotoimenpiteiden välillä, vaali sitä. Jos vauva itkee, laske sekunteja, ääneen tai itsekseen. Tämä auttoi niinä hetkinä, kun tuntui että selittämätön itku vain jatkuu ja jatkuu. Laskin sekunteja ja minuutteja, hengittelin. Hengitys oikeasti auttaa.

Aloitimme vauvatuksen Musumen ollessa 3 viikon ikäinen. Vauvatus auttoi paitsi masuvaivoihin, myös siihen, että selkeät ohjeet ja liikkeet olivat helppoja leikkejä tuoreena, epävarmana vanhempana. Vauvatuksen liikkeet ovat erittäin helppoja, mutta itselleni oli jotenkin vaikeaa keksiä, mitä siinä sanoisi.. Ensin vauvatus oli vaan sellaista random höpötystä tyyliin “nyt poljetaan pyörällä”.. Myöhemmin vauvajumpassa tutustuin kivaan lauluun, joka toi sellaisen kivan rytmin vauvatukseen. Tähän on olemassa melodiakin, löytyisiköhän Spotifysta? Vauvatuksessa käytin seuraavia liikkeitä;

• käsien vienti kurkottaen korville ja alas masulle (ylös ja alas, ylös ja alas, ylös ja alas ja suukotus)
• käsien vienti ristiin ja auki (sivulle ja ristiin, sivulle ja ristiin, sivulle ja ristiin ja suukotus)
• jalkojen vienti koukkuun masun päälle ja suoristus (koukkuun ja suoraan, koukkuun ja suoraan, koukkuun ja suoraan ja suukotus)
• pepusta kiinni pitäen heilutellaan vauvaa [rauhallisesti mutta hassutellen] sivulta toiselle (vinksin ja vonksin, vinksin ja vonksin, vinksin ja vonksin ja suukotus)

Jokainen säkeistö toistetaan kaksi kertaa peräkkäin ja vauvaa voi suukottaa masuun. Itse suukotin aluksi esim. varpaita, sillä keskivartalon hallinta oli vielä liian haastavaa siihen, että olisin oikeasti päässyt lattialla suukottamaan vauvaa!

Pienestä asti hoitopöydällä oleva aurinkonaama kiinnosti vauvaa. Siitä muistui mieleeni seuraava runo, jonka lausuin vaipanvaihtotilanteissa vähintään kerran päivässä Musumelle ja niin teen edelleenkin. “Aurinko aurinko lettuja paistaa/ hyvä on auringon lettuja maistaa/ Kiipeän puuhun, pisteleen suuhun/ ja loput voin heittää ukolle kuuhun. / Sitten käynkin nukkumaan/ pikkumasuni pullollaan.”

No reagoiko vauva runoon? En tiedä, mielestäni kyllä. Siinä hoitopöydällä hän ensimmäisen kerran kohdisti katseensa minuun. Edelleen, jos vaipan vaihdossa on hankaluutta, kyseinen runo rauhoittaa vauvan sekunnissa.

Älä pliis ota paineita. Nyt vaan selviydytte. Älä syyllisty, jos et ole ehtinyt tai jaksanut leikkiä vauvasi kanssa (tämä neuvo lähinnä äideille, jotka ovat mestareita tässä lajissa). Neuvoisin kuitenkin itseäni relaamaan, unohtamaan tiskit ja oikeasti tuijottelemaan sitä vauvaa. Se olisi riittänyt.