Mitä nimiäisissä tapahtuu? Miten ne eroavat ristiäisistä tai kastajaisista? Mitä, kun ei ole pappia paikalla, mitä sitten tapahtuu? Nimiäiset voivat olla juuri sen näköiset, kuin itse haluatte.

Olemme valinneet nimiäiset sen vuoksi, että emme halua liittää lasta uskontoon vasten tahtoaan. Uskon, että Jeesus ilahtuu huomattavasti enemmän siitä, jos lapsemme liittyvät vapaaehtoisesti hänen seuraajiinsa. Olen siis myötämielinen, jos lapseni tahtovat liittyä kristityiksi tai muun uskontokunnan jäseniksi niin halutessaan. Jotain halusimme kuitenkin varastaa tästä ensimmäisten krisitinuskon seurakuntien luomasta kummi-perinteestä ja meidänkin lapsillamme on kummit – haltiakummit nimittäin.

Olemme pyytäneet lapsillemme kummeiksi meille tärkeitä henkilöitä aivan samaan tapaan kuin perinteisestikin. Puhumme heistä lapsen kummeina. Kummitodistuksen tilasin viimeeksi Pro Seremonialta, tällä kertaa bongasin kauniin kummitodistuksen Helle Visualsilta. Molemmissa oli kaunis teksti ja lupaus olla lapsen tukena erilaisissa elämäntilanteissa.

Mitä nimiäisissä sitten on ohjelmana? Meillä oli molempien lasten nimiäisissä puhe, jonka piti ensimmäisellä kerralla minä ja nyt toisella kerralla mieheni. Puheen jälkeen esitimme televiosioruudulta mieheni “audio-visuaalisen esityksen”, eli videon, jossa oli vauvan kuvia ja videoita ensimmäisen 7 viikon ajalta. Molemmissa oli kauniit kappaleet ja videon lopussa paljastuu lapsen nimi. Videoista jää kiva muisto jälkikäteen ja arvostan sitä, että mieheni on ne yön pimeinä tunteina väsännyt. Olin pyytänyt serkkuani “trubaduuriksi” mutta se peruuntui samana aamuna, mikä ei sinänsä ole yllätys tällaisena pandemian aikana. Juhlat olivat meillä hyvin pienet ja siellä oli isovanhempien ja sisarusten lisäksi vain kummit ja yksi miehen ystävä. Erilaiset musiikkiesitykset sopivat kuitenkin loistavasti nimiäisiin. Jos ei yhteislaulu luonnistu tai esiintymistaitoisia löydy lähipiiristä, voi mun mielestä yhtä hyvin soittaa teemaan sopivan kappaleen ihan vaan “levyltä”. Lopulta en edes loppujen lopuksi muistanut tätä kaivata, vaikka musiikkiesitys jäikin nyt pois ohjelmasta. Videon jälkeen luvassa olikin valokuvausta eri kokoonpanoin, minkä jälkeen kahviteltiin ja seurusteltiin.

Tarjoiluina noudatimme tutuksi tullutta kaavaa; voileipäkakut (kalakakku ja gluteeniton kasvis), lepuskoita ja munavoita, korkea täytekakku, taatelikakku ja lusikkaleivät. Nämä täsmälleen samat olivat myös Mimmin nimiäisissä mutta tällä kertaa keksejä oli yhteensä neljää eri sorttia, karpalo-valkosuklaa- cookiet, kaneli-sokerikeksit (joita söin edellisenä iltana ennen synnytystä ja olen varma, että ne käynnistivät sen!) sekä tilaamiani koristekeksejä, jotka teki paikallinen yrittäjä.

Avasimme lahjat juhlissa, jotta voisimme kiittää niistä kunnolla. Lulu sai ihania lahjoja kummeilta; kauniit korut, aterimia, astioita, aineettomia lahjoja kuten vauvauinnin sekä kirjoja ja vaatteita. Emme mitenkään erityisesti pyytäneet vauvalle lahjoja, mutta silti läheiset olivat halunneet niillä muistaa. Sovimme miehen kanssa etukäteen, että jos joku kysyy, voisi vauvalle toivoa aterimia, astian tai korun/helmet.

Vauvalla olin hetken mielijohteesta tilannut myös pienen seppeleen mutta se pysyi päässä vaihtelevasti. Vasta kun hän vieraiden tehdessä lähtöä rentoutui ja uuvahti, saimme seppeleen pysymään kunnolla päässä. Koristeluissa mulle oli tärkeää, että en osta erikseen mitään “krääsää”. Sen sijaan panostin kukka-asetelmiin. Kakun päällä koristeena oli puinen kyltti EcoDecorilta, jossa oli vauvan koko nimi. Se jää muistoksi nimiäisistä, kuten siskollaankin. Kynttilät oli tehnyt mun ystävän yritys. Muistoksi jäi myös vieraskirjaan kirjoitetut tekstit. Vieraat saivat mukaansa vapaavalintaisen valokuvan sekä keksejä halutessaan.

Saimme monta viestiä jälkikäteen, että juhlat olivat ihanan lämminhenkiset ja itselläni olikin itse juhlien aikana rento ja onnellinen olo. Vielä vieraiden saapuessa nimittäin lakkasin kynsiä. Olen todella kiitollinen, että ystäväni tuli tekemään kampauksen paikan päälle, se helpotti huomattavasti. Onnistumista edisti myös se, että Mimmi nukkui päiväunet!!!!!! ..vaikka hänet herätettiinkin juhliin kesken unien.

Totuus on, etten olisi pystynyt näihin juhliin ilman huikeaa tukijoukkoani. Kiitos juhlista kuuluu siis TEILLE! Mietin vielä tänään aamulla, että kukkakimput, kampaukset, kynttilät ja kakut. Niissä on jotain samaa kauneutta, hetken huumaa, katoavaisuutta. Silti ne tuovat niin paljon iloa siinä hetkessä. Ja ilo, se ei todellakaan ole tänä päivänä itsestäänselvyys.

terveisin, Heini