Jostain syystä tälle vauvalle on erityisen vaikea keksiä nimeä. Se alkoi jo raskausaikana, emme millään meinanneet osata päättää masunimeä. Sitten vain yhtenä päivänä keksimme sen miehen kanssa yhtä aikaa: Tacon pariksi sopisi tietysti Nacho. Kun nimi oli päätetty, tuska päättyi saman tien. Mutta nyt tämän oikean nimen valinnassa tuska ei päättynyt, sillä mietin vielä viikkoa ennen nimiäisiä, teimmekö sittenkin virheen?

Lapsen nimen valintaan liittyy niin järkyttävän suuri paine, ettei sitä tiedä, jos ei ole itse antanut nimeä elävälle olennolle. Jostain kumpuaa aidon irrationaalinen pelko siitä, että lastani kiusataan nimen takia. Oma nimeni on sellainen, että siinä ei juurikaan ole “kiusaamisriskiä” mutta siitä huolimatta vitsejä on väännetty. Heini-teini, Heinillä härkien kaukalon, “toi on kyllä minun heiniä” ja ala-asteen lopulla sainkin lempinimen Heinä, joka alkoi haukkumanimenä mutta jalostui sitten ystävieni käyttäväksi lempinimeksi. Totuus on, että tietyt lapset osaavat olla halutessaan niin julmia, että keksivät kiusattavaa ihan mistä vain. Kiusaamisen “syy” ei siis todellakaan ole kenenkään hullunkurinen nimi, vaan kiusaajan oma paha olo ja kateus.

Nimen valinnassa pitää ottaa kuitenkin huomioon tolkuttoman monta asiaa. Haluan, että nimi on mahdollista ääntää helposti ja sitä olisi suhteellisen helppo taivuttaa eri sijamuodoissa. Nimen pitää ehdottomasti sopia perheen muihin nimiin. Erityisesti halusin, että se sopii isosiskon nimen kanssa yhteen.

Miehen puolen suvussa on eräänlainen nimi perinne, jota en nyt tässä halua paljastaa. Sanotaan kuitenkin, että ei ole sattumaa, että minut on valittu tähän nimiketjuun mukaan. Koin aluksi tietynlaista painetta jatkaa tätä perinnettä mutta sitten tajusin, että minun ei ole mikään pakko. Mies ei ollut myöskään ajatuksesta innostunut eikä suostunut ehdottamiini nimiin, jotka olisivat tähän sopineet. Paineita voi tulla myös siitä, että käyttäisi esimerkiksi suvussa kulkevia nimiä vaikka mielestäni minkälaista tällaista pakko-nimiperinnettä ei ole todellakaan järkeä jatkaa. Lapset ovat ainutlaatuisia, saat nimetä hänet juuri niin kuin haluat (tosin mielestäni esimerkiksi Jalofiina oli aika mauton nimi).

Olimme miettineet nimiä raskausaikana. Minulla oli kuitenkin ongelma – maailmassa on niin valtavan paljon kauniita nimiä, miten ikinä voisin valita niistä lapselleni vain yhden kutsumanimen? Olen muuten kiertänyt tätä ovelalla tavalla; olen antanut joitakin mielestäni kauniita nimiä Mimmin nukeille, nimet ovat Matilda ja Mimosa. Yhtäkkiä Matilda alkoi kuulostaa myös ihanalta vauvan toiseksi nimeksi! Mutta voi hitsi, se olikin sitten käytetty nukelle. Ystäväni kertoi että hän oli antanut kissalleen nimeksi Armas mutta olisi myöhemmin halunnut antaa nimen myös omalle lapselleen.

Pyörittelimme erilaisia yhdistelmiä raskausaikana, kotimatkalla synnäriltä ja voi niin monena monena hetkenä ensimmäisen viiden viikon aikana. Päätöksenteko oli vaikeaa osittain siksi, että sopiva yhdistelmä oli hankala keksiä mutta myös koska tuntui, ettei meillä ollut sellaista aikaa, että olisimme ehtineet rauhassa istua mieheni kanssa alas ja miettiä aidosti oikeasti, minkä nimen valitsemme. Mutta ei se mitään – pakko se on mikä elämässä eteenpäin vie! Päätöksentekoon auttoi nimittäin viimeinen takaraja; halusimme tilata samanlaisen nimikyltin Nacholle kuin aikoinaan tilasimme esikoiselle. Kaksi viikkoa ennen nimiäisiä kyltti oli tilattava ja nimi lyötävä lukkoon.

En enää ihmettele lainkaan sitä, että jotkut arpovat nimen valintaa papin tuloon asti. Siskon nimi oli muutettu viime hetkellä ennen kastajaisia, sillä isäni oli sanonut kommentin: voihan se sitten isona vaihtaa nimeä. (Fun fact: ihan hyvä etteivät valinneet nimeä Sanni, olin nimittäin siskoni ikäluokassa tolkuttomaan suosittu nimi ja tunnen hänen ikäisiään Sanneja pelkästään omasta koulusta oli viisi kappaletta.) Toiseksi nimeksi valitsimme nimet samalla periaatteella kuin siskollaan, merkityksellisiä nimiä, jotka liittyvät meidän tarinaamme mutta eivät tule suvusta.

Olen miettinyt vauvalle myös bloginimeä. Luulen, että keksin sen. Mimmin pariksi sopisi mielestäni hyvin Mini. Samalla se on jotenkin.. persoonaton? Mielessä on myös toinen vaihtoehto, joka tulisi hieman hänen oikeasta nimestään vähän samaan tapaan kuin siskonsa bloginimi. Ehkä hänestä tulee vaikkapa Lulu tai Lila? Katsotaan miten käy.

terveisin Heini