En jotenkin itse osannut etukäteen ajatella, että hissitön kerrostalo oli mikään ongelma lapsiperheessä. Asumme kuitenkin VAIN toisessa kerroksessa. Meillä on tilava asunto ja ajattelin, että se riittää. Naapurit vähän mietityttivät, kuuluisiko vauvan itku lattian ja katon läpi? Vasta raskausaikana aloin kunnolla miettiä, että hitsi vie, mitenköhän selviän rappusista vauvan kanssa?

Nyt kun taapero on kaksivuotias ja uhmaakin on jo koettu ihan mukavasti niin ajattelin jakaa kokemuksia siitä, pärjääkö vauvan kanssa kerrostalossa vai ei.

MIINUKSET

• Rappuset. Niistä selviää mutta rankkaa se välillä on.
• Kaupasta ei kannata tuoda liikaa kamaa kotiin, jos mukana on turvakaukalo/vaunukoppa. Sinänsä mulla ei tuntunut missään kopan tai turvakaukalon kantaminen.
• En halunnut jättää vauvaa ulos sisäpihallemme yksin nukkumaan, koska jotenkin pelkäsin, että itkuhälytin (=radiopuhelimet) ei kuuluisi ylös asti. Jos siis halusin siirtää hänet, otin vaunukopan mukaan ja kannoin parvekkeelle. Britaxin vaunukoppa oli mielestäni aika kevyt, joten meillä ei ollut erillistä pehmeää kantokoppaa. Seuraavalle vauvalle meillä onkin listalla kunnollinen itkuhälytin ja pehmeä kantokoppa on myös varalla hankittuna.
• Mietityttää se, että jos taapero tekee tenän portaissa, kun olen menossa vauvan kanssa ylös. Mitä siinä voi tehdä? Se selviää vasta ensi vuonna.
• Se, että lasta ei voi vain päästää takapihalle suoraan ovesta. Toki voi päästää parvekkeelle mutta ei se ihan sama asia ole.
• Joku ihana naapuri saattaa alkaa remontoimaan juuri silloin, kun vauva on päiväunilla kriittisessä vaiheessa – ARRRRGGHHH! Toki sama voisi käydä omakotitalossakin – naapurin ruohonleikkuu tai pihakoivun kaato saattaa tapahtua juuri sillä pahimmalla hetkellä.

PLUSSAT

• Ei lumitöitä
• Ei ruohonleikkuuta
• Ei tule hiekkaa/lunta kenkien mukana sisälle asuntoon, kun ne kopistellaan jo rappukäytävässä
• Porrastreeni joka päivä itselle ja taaperolle
• Lasitettu parveke on ihana vauvan kanssa erityisesti keväisin ja syksyisin! Sieltä ei pääse taaperokaan karkuun, eikä itikat vaivaa.
• Yllättävän vähän käyty taaperon kanssa porrastaisteluja kaiken kaikkiaan
• Edullisemmat asumiskustannukset on meille iso syy jäädä kerrostaloon
• Naapurit ovat tarjonneet apua lapsen hoidossa ja olemme saaneet esim. yläkerran naapurilta heidän tyttönsä vanhoja leluja
• Asunnossa ei ole sisällä tasoeroja tai portaita, mikä helpottaa paitsi siivousta myös esim. sitä, ettei vauvaa tarvitse kanniskella kerroksesta toiseen.
• Kerrostalossa meillä on lämmin varasto pyörille ja lasten leluille sekä häkkivarastot, yleiset saunavuorot ja suuri piha, jonka hiekkalaatikoita ja viheralueita voimme vapaasti käyttää.

Ensimmäinen onnettomuus portaissa sattui tällä viikolla; olimme tulossa päiväkodista ja Mimmi oli hieman väsyneenä ja kitisevänä rappusissa. Hän halusi leikkiä pupua ja veti pipon silmilleen. Olin hänen vieressään, tosin yhtä rappusta ylempänä, ojensin käden ja sanoin: Nyt pipo pois silmiltä, sinä kaadut, jos et näe eteen. Hän nauroi ja pelleili, minä houkuttelin hyvällä ottamaan pipon pois. Nokkelimmat arvaavatkin jo, mitä seurasi. Taapero kieri näyttävästi (vaikkakin yllättävän pehmeästi) rappuset alas kuin Niiskuneiti jaksossa Niiskuneiti menettää muistinsa. Se oli hirveää katsottavaa, sillä en ehtinyt tarttua häneen ajoissa. Samaan aikaan ehdin hämmästellä sitä, miten oikeasti pehmeän näköisesti, niska pyöreänä hän kieri alas portaita. Olimme onnekkaita – ei aivotärähdystä, kuhmu päässä mutta Mimmi toipui tapahtuneesta nopeasti. Tapaus säikäytti mutta meni myös taaperon väsymyksen piikkiin (olimme käyneet myös kaupassa päiväkotipäivän jälkeen) ja muistutti siitä, että uhma on iso uhka rappusissa. Tämä oli kuitenkin yksittäinen kerta, kun näin tapahtui ja sama saattaisi käydä esimerkiksi omakotitalon portaissa sisälläkin.

Kerrostalo ei ole mielestäni uhka lapsiperheelle mutta meillä onkin tilava koti, jossa ei ole tullut vielä ahdasta. Nykyinen asuinalueemme on upea ja olen nauttinut keskustan läheisyydestä, puistomaisesta alueesta, harrastusmahdollisuuksista ja esim. nyt syksyn alettua päiväkodin läheisyydestä. Vaikka joskus fantasioin omakotitalosta, se ei ole minulle itseisarvo enkä tarvitse sen tuomaa status-arvoa. Me viihdymme kodissamme tällä hetkellä hyvin ja katsotaan, mitä tulevat elämänvaiheet tuovat tullessaan.

terveisin Heini