Hybridivanhemmuus
Tämä malli sopii sinulle, joka haluat “maun ja keveyden”. Sinulle, joka et tiedä, mitä haluat. Sinulle, joka pelkäät, että toimit kasvattajana väärin tai ristiriitaiset suositukset ahdistavat. Tämä on sinulle, joka mietit, oletko riittävä vanhempi tai osaatko toimia “oikein”:.
Täten lanseeraan itse keksimäni kasvatuskulttuurin, hybridivanhemmuuden.
Alkuun hieman taustaa. Odottajana ja tuoreena vanhempana törmäsin toistuvasti tivaaviin kysymyksiin, joskus kohteliaisiin tiedusteluihin eri teemoista. Aiotteko käyttää kestovaippoja? Sormiruokailu vai soseet? Imetys vai tuttipullo? Kyselin perhevalmennuksessa ahdistuneena, eikö voi käyttää molempia? Onko pakko valita, ennen kuin edes olen tavannut tulevaa lastani? Ennen kuin olen edes tutustunut häneen? Sormiruokailu vaikutti lahkolta, johon liittymisen jälkeen joku tulee kotiin tarkastamaan, ettei vaan yhtään sosepurkkia löydy nurkista. Ahdisti, koska olin hommannut kirpparilta “vääränlaisen rintarepun” mutta en tiennyt uskallanko “lähteä mukaan” myöskään kantoliinailuun (kuulosti myös fundamentalistiselta klubilta).
Mitä, JOS EI TARVITSISIKAAN VALITA? Entä, jos voisi rauhassa tutustua omaan muksuunsa ja kokeilla VÄHÄN KAIKKEA?
Sormiruokailu vai soseet? Käytimme molempia, jopa saman ruokailun aikana. Ei ongelmaa. On naurettavaa, että nämä asetetaan toisensa poissulkeviksi vaihtoehdoiksi.
Pöperöt kaupasta vai itse tehtynä? No molemmat, tilanteen mukaan! En itse syö juurikaan valmisruokaa, joten olisi hassua syöttää sitä vauvalle. Retkille ja kyläreissuun aina valmisruuat mukaan.
Kestovaipat ja kerttikset? Käytimme molempia, toiset jäivät vakikäyttöön, toiset vain silloin kun jaksan.
Fysikaalinen UV-rasva, tavallinen aurinkorasva vai lapsen suojaaminen vaatteilla ja pitämällä varjossa? Kaikki nämä meillä käytössä. Jokainen, joka on yrittänyt pitää innokasta taaperoa poissa auringosta ja nalkuttanut pitämään paidan päällä tietää, että aurinkorasva on ehdottomasti tarpeen. Vähintään käsiin ja jalkoihin.
Paljasjalkakengät vai tavalliset? Lapsi on ison osan päivästään sisällä paljasjaloin, joten talvella ihan peruskengät käyvät, jos muksun jalka on terve. Meillä on jokaisessa kenkäkoossa ollut käytössä 3 paria kenkiä, jotta jalka saa vaihtelua. Mulla on ole mitään paljasjalkakenkiä vastaan (paitsi Stonzeja) ja meillä on myös niitä käytössä.
Taide- ja kulttuurikasvatusta vai reipasta liikuntaa? Ehkä typerin vastakkainasettelu, johon olen kasvatuskeskusteluissa törmännyt.. Ikään kuin nämä millään tavalla sulkisivat toisensa pois tai olisivat vastakohtia keskenään.
Kirpparivaatteet vai uudet? Ööö.. no molemmat tarpeen ja tarjonnan mukaan. Monet haluavat ostaa sukat ja alusvaatteet käytettyinä mutta mä olen löytänyt näitäkin käytettyinä ja saanut tutuilta. Vastapainoksi ostan Kaikon vaatteita uutena silloin tällöin.
Lempeä, positiivinen kasvatus vai auktoriteettinen tyrannia? Molemmat! Jos tilanne vaatii, en neuvottele lapsen kanssa, vaan kerron, että nyt tehdään niin kuin äiti päättää. Jos olet lempeä ja kannustava vanhempi kuutena päivänä viikossa ja ärähdät seitsemäntenä, ei lapsi mene siitä(kään) pilalle. Tärkeintä on johdonmukaisuus, mutta jos edes pyrkii siihen, että toimii vanhempana systemaattisesti niin ei voi mennä pieleen.
Herkkuja vai sokerittomuutta? Uskon, että tässäkin asiassa tasapaino on avain onneen ja terveelliseen ruokasuhteeseen. (Plus, että herkkujen laadun voi vanhempi valita!)
Kantoliina vai kantoreppu? Molemmat toimivat tarkoituksessaan eli vauvan rauhoittamisessa hyvin. En jaksa näiden kahden välistä “sotaa”, koska mitään ristiriitaa ei ole. Mimmi tykkäsi kummastakin ja se on pääasia.
Ruutuaikaa vai luomuleluja? Molemmille on aikansa ja paikkansa, vauvalla vaan se ruutuaika on 1min. Ruutuaika ei ole ongelma, vaan se kaikki, mikä jää tekemättä ruutuajan kustannuksella, mm. leikki ja elämä. Niitä ei voi korvata myöhemmin, mutta Ryhmä Haun jaksot ehtii katsoa joskus toiste.
Perhepeti vai pinnasänky? Varmaan arvaatkin jo, että meillä nukuttiin molemmissa, jopa saman yön aikana. Nukutus pinnasänkyyn, ensimmäisen yösyötön jälkeen vauva sai jäädä viereen (sivuvaunuun) nukkumaan.
Toppavaatteet automatkoilla? Pitkillä matkoilla ei, päiväkotiin 4min automatka ok. (Järkyttyneille haluan huomauttaa, että korona-aikana vanhemmat eivät saa mennä sisälle päiväkodin tiloihin, harva ulkoa hakiessa 15 asteen pakkasessa alkaa riisumaan lasta automatkaa varten).
Hybridivanhemmuuden ydin tulee armollisuudesta. Voit koska tahansa lohduttautua sillä, että tämä kasvatustyyli tukee jaksamistasi vanhempana ja lapsesi ei voi mitenkään “MENNÄ PILALLE”, koska kokeilet vähän kaikkea. Olennaista on se, että tilanteita on erilaisia, vireystiloja on erilaisia, päiviä on erilaisia. Oma väsymys ja tarmokkuus vaihtelee. Retkelle ei välttämättä kannata ottaa sitä itse tehtyä smoothieta (kokemusasiantuntijana minä), joka vuotaa syliin. Toisaalta jos vauva syö aina valmisruokaa, mutta itselle kokkaa gourmet-ruuat, kuulostaa sekin vähän hassulta. Eli siis kaikkea kannattaa kokeilla, jaksamisen mukaan.
Netissä on valtavasti tietoa ja nykyään vähän kuka tahansa voi esiintyä netissä asiantuntijana. Virallisistakin lähteistä saattaa tulla ristiriitaista tietoa ja parissa vuosikymmenessä moni käytäntö ja suositus on muuttunut. Myös eri maissa saattaa olla keskenään ristiriitaisia suosituksia. Suositukset ovat erittäin tärkeitä ja itse noudatan niitä. Useimmiten. Yritän siis parhaani ja se riittää. Riittäisikö, että toimii 70% suositusten mukaan? Viitenä päivänä viikossa?
Lapset ovat sopeutuvaisempia kuin uskomme. Lapsi kestää sen, että isä toimii tässä tilanteessa tällä tavalla ja äiti toisella, Mummin kanssa tehdään näin ja perhepäivähoitajan kanssa noin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisin kasvatuksen epäjohdonmukaisuutta tai vaikka epäloogista käyttäytymistä. Jos jokin asia on perheessänne sovittu tietyllä tavalla, molemmat vanhemmat pyrkivät toimimaan siten. Kaikki kuitenkin ymmärtävät mitä tarkoitan, kun puhun siitä, että aina ei vaan pysty.
Otetaan nyt esimerkkinä paljasjalkakengät. Kuvitellaan, että lapsi ulkoilee päivässä 2 tuntia eli viikossa 14h. Viikon aikana kolmena päivänä sataa vettä. “Reiman Patterit olisivat tällä säällä loistavat, mutta mitäs täällä Facebook-ryhmässä sanotaankaan.. Ahaa! Näitä ei voi käyttää!” Nyt kerron salaisuuden; lapsen jalat eivät mene lopullisesti pilalle, vaikka näistä neljästätoista tunnista hänellä olisi kuutena jalassa kengät, jotka EIVÄT OLE SUOSITUSTEN MUKAISET! Kannustan siis niin sanotun maalaisjärjen käyttämiseen.
On yksi asia, josta olen ehdoton. Tämä sääntö on ainut sääntöni terapiahuoneessa ja se on meillä ehdoton myös kotona. Itseään ja toisia ei saa vahingoittaa. Koskaan, ikinä, ei missään tilanteessa. Haastavissa kasvatustilanteissa on hyvä olla pari erilaista työkalua ja keinoa takataskussa. Parasta on, jos keinoja on 10 erilaista, sillä ainakin taaperon tai monilapsisen perheen arjessa samassa tilanteessa todennäköisyys sille, että joku niistä toimii, kasvaa. Väkivalta ei saa koskaan olla yksi näistä keinoista.
Olen joissain asioissa todella tiukka ja ankara, toisissa boheemi ja rento. Yksi asia, josta olen ehdoton, on säännöllinen ateriarytmi. Toinen asia, josta olen todella tiukka on hampaidenpesu. Sitä ei niin vain skipata, koska ei huvita.
Olen nähnyt, kuinka keskustelupalstoilla on huvittaviakin väittämiä siitä, että jos lukee lapselle niin hän ei opi lukemaan itse, että lapsen puolesta lukeminen on HAITALLISTA. Samassa keskustelussa toinen kommentoi, että heillä luetaan aina 4-5 tuntia päivässä iltasatujen lisäksi ja hän ei voi ymmärtää, kuka raakalainen ei lue lapselleen. (Tämä on true story) Tällainen ihmeellinen vastakkainasettelu on mielestä sekä julmaa, että ihan turhaa. Tuloksena on vain pahoitettuja mieliä ja ihmeellisiä leirejä vanhempien välillä. Kun loppujen lopuksi tärkeintä on, että lapsen ja vanhemman välillä vallitsee hyvä, luottavainen suhde. Että arki rullaa, tavalla tai toisella. Sillä, minkälaisia vaippoja hän käyttää, luetaanko, lauletaanko tai ulkoillaanko teillä, ei ole väliä.
Parhaimmillaan hybridivanhemmuus on todella kuin se Kevyt Levin mainos; saat maun ja keveyden. Joskus saattaa mennä pieleen, mutta mitä sitten. Kannattaa kokeilla, sillä tämä kasvatustyyli on paras sekä lapselle, että vanhemmalle. Lapsi oppii armollisuutta itseään kohtaan vanhempansa kautta. Joskus se “ihan ok” vaihtoehto voi olla paras perheen kokonaistilanteen kannalta. Tärkeintä on, että tunnet lapsesi, tutustut häneen huolella ja pyrit toimimaan siten, lapsesi ja itsesi olisi hyvä olla.
terveisin, Heini