Olen kuullut tämän lauseen niin monta kertaa ja se saa minut usein surulliseksi. Tapaan työssäni usein vanhempia, joilla ei ole yhteyttä omaan lapseensa tai se on kadonnut väliaikaisesti. Leikki on helpoin tie toisen ihmisen luo. Monet aikuiset kuitenkin kokevat, etteivät osaa leikkiä oikein.

Onko pakko leikkiä, jos ei halua? Vastaan kuitenkin tähän myös täysin toimintaterapeutille epätyypillisesti. ÄLÄ SITTEN LEIKI. Jos se tuntuu mahdottomalta ja vastenmieliseltä, etkä jaksa enää kertaakaan kuulla Ryhmä Hausta ja Ninjago-hahmoista, niin anna olla, luovuta. Jos vauva tuntuu kiinnostuvan kaikesta muusta kuin omista leluistaan, tehkää arkisia touhuja. Tärkeintä on yhdessä olo.

Monet vanhemmat kokevat, etteivät osaa leikkiä ja leikkiminen on tylsintä, mitä on. Kerron salaisuuden; niinhän se välillä onkin, tylsää nimittäin. Lapset jaksavat toistaa samaa asiaa kerrasta toiseen, aikuiset eivät niinkään. Mutta ehkä olisi hyvä harjoitella? Itse usein suunnittelen samalla kauppalistaa tai blogitekstejä. En ole läsnä koko ajan. Mutta silloin, kun olen läsnä, keskityn ja annan lapselle kaikkeni.

Usein silloin, kun aikuinen sanoo, ettei osaa leikkiä, ajatellaan yksipuolisesti leikkiä hahmojen liikutteluna, kotileikkinä ja autojen liikutteluna. Siis, älä leiki lapsesi kanssa. Tehkää yhdessä jotain muuta. En tunne aikuista, joka ei tykkäisi edes YHDESTÄ seuraavista aktiviteeteista;

• tanssiminen
• musiikin kuuntelu tai soittaminen
• palapelit tai lautapelit
• luonnossa liikkuminen
• urheilu, jumppa, liikunta
• pyöräily, lenkkeily
• leipominen ja ruuanlaitto
• piirtäminen, muovailu, askartelu
• lukeminen tai elokuvien katselu
• nikkarointi tai pihatyöt
• tee jotain, mistä itse nautit!!!!

On hämmästyttävää, miten kapeasti leikki välillä mielletään. On kuitenkin olemassa useita erilaisia leikkityylejä ja tapoja, jotka ovat keskenään ihan yhtä arvokkaita. Jollekin lapselle vaikka taskulampun tai radion purkaminen osiin ja taas kokoaminen voi olla leikkiä.

Miten lapseni oppii leikkimään itsenäisesti?

Lapsi ei opi leikkimään “tyhjiössä”. On hassua, että emme oleta taaperon oppivan itsekseen käymään potalla vain esittelemällä, että tässä tämä nyt on mutta leikkimisen suhteen ajattelemme helposti, että tässä nämä lelut, leiki nyt niillä. Moni lapsi alkaakin leikkiä välittömästi ja itseohjautuvasti mutta monet tarvitsevat apua, mallia, kanssaleikkijää. Kyllä leikkiäkin pitää harjoitella! Mallioppiminen on tehokkainta omien ikätovereiden kanssa mutta myös aikuisen kanssa leikkiminen on tärkeää. Aikuinen (tai vaikka vanhempi sisarus) osaa sanoittaa leikkiä todella hienosti ja lapset usein haluavat ottaa mallia isommiltaan.

Tässä on avain siihen, miten lapsen saa leikkimään itsenäisesti. LEIKI HÄNEN KANSSAAN. Joillekin lapsille riittää, että aloitat leikin hänen kanssaan, jotkut tarvitsevat enemmän tukea. Jossain vaiheessa voit sanoa, että …”jatka sinä vaan junaradan tekoa, äiti käy laittamassa iltapuuron kiehumaan ja tulen sitten katsomaan, miten hienon radan olet tehnyt!”

Moni vanhempi kokee, että lapsi ei ole kiinnostunut leluista tai tabletti ja virtuaalipelit vievät huomion. Ymmärrän ärsytyksen, minuakin ärsyttäisi. Syitä voi olla monia, mutta tässä pari näkökulmaa.

• Miettikää ns. “odotushuonetilannetta”. Monissa kauppojen leikkipaikoissa, lääkärin odotustiloissa tai neuvolassa on tarjolla melko nuhjuisia ja kämäsiä leluja. Monesti lapset ovat niistä kuitenkin innoissaan ja saattavat leikkiä innoissaan, jopa “vauvaleluilla”. Lelut ovat erilaisia kuin kotona mutta on myös toinen syy; ei ole muutakaan tarjolla. Jos tabletti on tarjolla, aika moni lapsi valitsee sen. Jos ei ole, lapsi alkaa puuhailla niillä sekalaisilla palikoilla ja rikkinäisillä nukenvaunuilla mitä on tarjolla tai piirtää kynännysillä, joista saa hädin tuskin otteen.
• Toinen syy voi olla se, että lelut on liian pienelle lapselle suunnattuja, eivätkä ne enää tuo haastetta. Kannattaa siis miettiä, ovatko vauvalelut enää ajankohtaisia ja tarjota välineitä, jotka ovat hieman haastavampia. (Itse en ole ikäsuositusten fani…)
• Jos kaipaa detoxia ruutuajasta, oleellista on, mitä tarjoat siihen tilalle! Jos vaan revit älylaitteen lapsen kädestä, seuraa melko varmasti huuto. Tarjoa tilalle jotain muuta.. Omaa huomioitasi, laulua, leikkiä, leipomista tai yhdessä köllimistä. On julmaa viedä lapselle tärkeä asia kokonaan pois tuomatta jotain tilalle. Jos siis et keksi mitään korvaavaa toimintaa, pelatkaa yhdessä. Se on aivojen ja vuorovaikutuksen kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin että jokainen perheenjäsen tuijottaa omaa ruutuaan.

Muistan kerran vuosia, vuosia sitten, kun olimme edenneet perheen kanssa terapiajaksossa melko hitaaseen tahtiin ja kerrat olivat käymässä vähiin. Mietin, onko tästä mitään hyötyä. Olin turhautunut. Sain silloin spontaanin palautteen vanhemmalta, että toimintaterapiasta on ollut hurjasti hyötyä kotona. Kysyin, miten se on näkynyt ja lapsen äiti alkoi hehkuttaa, että lapsi on alkanut leikkiä kotona itsenäisesti. Toisella kertaa hän kertoi, että he saivat perheenä pelattua lautapelin loppuun. Kolmannella hän kertoi, että lapsi on vähemmän aggressiivinen pikkusisarusta kohtaan ja on alkanut leikkiä hänenkin kanssaan. Tämä on kaunein palauten ja isoin palkinto, jonka olen saanut terapeuttina.

Miksi sittenkin “perinteinen” leikki?

Vielä vähän hahmoleikkien eduista. Se perinteinen leikki, jossa on mukana autoradat, hahmot, nuket, pehmolelut ja legoukot on loistava yhdessä asiassa. Hahmo- ja roolileikin avulla lapsi harjoittelee empatiaa ja sosiaalisia taitoja. Liikuttamalla Turtlesia lattialla, lapsi joutuu eläitymään hahmon tunteisiin eli asettamaan oman mielensä jonkun toisen asemaan. Leikkimällä hahmoleikkiä lapsi siis oppii, miltä toisesta ihmisestä saattaa mahdollisesti tuntua! Näppärä taito oikeassa elämässä.

Jos siis koet, että lapsellasi on haasteita sosiaalisissa tilanteissa, leiki hänen kanssaan. Jos koet, että lapsesi saa raivareita ja kotona tulee jatkuvasti riitaa, leiki hänen kanssaan. Jos koet, ettet tunne lastasi ja et ymmärrä häntä, leiki hänen kanssaan.

Heittäydy. Laita leikkihuoneen ovi kiinni ja anna mennä. Älä välitä siitä, mitä muut aikuiset ajattelevat, unohda osaatko leikkiä “oikein”. Päästä sisäinen näyttelijäsi valloilleen! Hassuttele, vitsaile. Naura ja kuuntele.

terveisin Heini