Leikkiä ei korvaa mikään.

Olen taas tänä syksynä surullisena nähnyt, mitä käy, kun lapsi eksyy videoiden ja älylaite/tablettipelien maailmaan. Miten lyhyet tiktok-videot ajavat leikin edelle jo pienellä lapsella. Miten syvällä voi ihminen olla peli- ja videomaailmassa, miten kaukana niistä ihmisistä, jotka ovat käsivarren mitan päässä.

Olen vältellyt tämän sanomista ääneen mutta nyt sen sanon. Meillä ei ole ruutuaikaa. Eli joka päivä ei todellakaan katsota ruutua. Olen hitaiden medioiden ystävä. En ikinä antaisi lapselle tablettia lapselle itsenäiseen käyttöön.

Emme pidä telkkaria päällä lasten hereillä ollessa muuten, kuin lapsille sopivaa ohjelmaa yhdessä katsoessa. Pikku Kakkonen on ainoa ohjelma, jota lapsemme saavat katsoa yleensä viikonloppuisin ja siinäkin on muutama ohjelma, joita välttelen. DVD:ltä l0

Lapset saavat katsoa ohjelmaa, kun ovat kipeinä pötköttelijöinä. Kaksi kertaa olen näyttänyt YouTube-videota telkkarin (Chromecastin) kautta. Toisella kertaa kyseessä oli hopeisen harmonikan kilpailu 😅 lapsen toiveesta sekä vanhat tenavatähti-videot, kun lapsi oli oksennustaudissa. Toisella kertaa katsoimme pätkiä Prinsessa Ruusunen-baletista.

Kaikki aika, minkä lapsi on ruudun ääressä on poissa liikkumisesta ja aivojen rentoutumisesta, mitä leikin aikana tapahtuu. Vaikutus näkyy yleensä, kun ruudun ottaa lapselta pois: seuraa nurinaa, kiukkua, raivaria. Tylsistyminen on enemmän kuin toivottavaa aikana, jolloin koulussa ja varhaiskasvatuksessa tulee joka tapauksessa paljon virikkeitä.

Tähän väliin, en keksi muuta syytä käyttää tablettia varhaiskasvatuksessa kuin puheterapiaharjoitukset. Enemmän mediakasvatusta tarvitsisivat aikuiset kuin lapset, esim. ei ole ok käyttää omaa puhelinta lapsiryhmässä.

Syliä ei korvaa mikään.

Kosketusaisti on meille korvaamaton. Se on tärkeämpi aisti, kuin näköaisti, joka kehittyy paljon myöhemmin. Tuntoaisti auttaa lasta rauhoittumaan, jäsentymään, saamaan informaatiota maailmasta.

Kun sormet hipsuttelevat vain sileää puhelimen näyttöä, sormet eivät saa tarvitsemiaan monipuolisia tuntoaistimuksia, joita ne tarvitsevat.

Katsetta ei korvaa mikään.

Vuorovaikutus on varhaisessa vaiheessa tärkeintä, mitä meillä on ja tabletin käyttö herkkyyskauden aikana tekee sille väistämättä hallaa. Etenkin ruokailutilanteissa videon katsominen haittaa ruokailutilanteeseen liittyvää sosiaalista puolta. Ei ole mitään syytä antaa alle 2-vuotiaalle tablettia. Vaikkapa lääkinnällisen toimenpiteen aikana voi olla kiva siirtää huomio muualle mutta se muualle voi yhtä hyvin olla kirja, sinun kertoma tarina tai silittely. Videoko korvaa lohdutuksen? Yhteyden toisen ihmisen kanssa? Ei koskaan.

On surullista, että tabletin käyttöä puolustellaan ja normalisoidaan, kun siitä ei vielä ole tutkimuksissa löydetty mitään hyötyä lapsen kehitykseen. Sen sijaan mt-ongelmat lisääntyvät jatkuvasti, kun yhteys toisiin ihmisiin on kadonnut. Japanilaistutkimuksessa ainut hyöty oli videopuhelu sukulaisen tai ystävän kanssa. Sitä mekin olemme lapsien kanssa hyödyntäneet. Hyötyä on myös vaikeasti vammaisten kommunikoinnin helpottuminen (kuka muistaa matkalaukun kokoiset puhetta korvaavat kommunikaattorit????)

Oletko muuten koskaan nähnyt videota itsestäsi, miltä näytät, kun katsot ruutua? Mä näytän ainakin ihan zombilta ja usein stressaantuneelta. Aikuisen (sinun!) katse on lapselle korvaamaton.

Lapseni sanoi eilen autossa: Hei äiti, mä näen koko Internetin, se on se juna!!!!!! – Niin siis Intercity. Kumpi on todennäköisempää, että lapsi joutuu auto-onnettomuuteen tai kiusatuksi koulussa vai että hän näkee nettipornoa. Keskimäärin lapset näkevät ensimmäisen kerran pornopätkiä 7-vuotiaana (kymmenen vuotta sitten luku oli 9). Usein lähettäjä on kaveri vaikka whatsapissa. Monet vanhemmat eivät tiedä, mitä lapsi tekee itsekseen ruudulla. Kysy, ihmettele, tutustu.

ON VÄLIÄ, MITÄ LAPSI RUUDULLA TEKEE. Jos pitää valita passiivinen seuraaminen (videot) tai pelit, valitsen pelin. Kannattaa kuitenkin miettiä, haluaako pelillistää koko lapsen elämän jo varhaisessa vaiheessa. Nykyään jopa nettiostaminen on “pelillistetty” samoin vaikkapa koulutus. Black Mirror ei ole enää kaukana.

Sori ränttäys. Saa pahoittaa mielensä. Rakkaus ja yhteys läheiseen, niitä haluan puolustaa. Leikki, hyväksyvä katse, lämmin kosketus. Ne ovat meille elintärkeitä.

Huomenna älyvapaa päivä teilläkin?

Terkuin Heini