Viimeinen kolmannes rv 29-41

(Tämäkin teksti kirjoitettu toukokuussa 2019 loppuraskaudessa)

Viimeisen kolmanneksen alku sujui vielä energisissä meiningeissä. Maaliskuulle sattui useampi reissu mm. Tahkolle ja kävimme siskon ja äidin kanssa Helsingissä lapsimessuilla. Töissä alkoi olla ERITTÄIN tukalaa fyysisesti, mutta sinnittelin omasta mielestäni kohtalaisesti lähes loppuun asti, vaikka siitepölykausi iskikin minut vuoteen omaksi hieman alle kaksi viikkoa ennen virallisen äitiysloman alkua. Fyysinen työ nosteluineen ja hyppyineen oli jo aika tuskaa, joten pyrin tekemään mahdollisimman paljon toimistohommia.

Hemmottelin itseäni käymällä Ekoputiikki Purossa “Cool Mama” -hoidossa ja myös Ksaolla opiskelijatyönä jalkahoidossa. Olen huomannut, että olen raskausaikana paljon mieluummin tehnyt ja valinnut asioita, jotka TUNTUVAT hyvältä sen sijaan, että asiat näyttävät hyvältä, esim. hiusten hoidossa tärkeämpää ollut se, miten hiukset voivat, kuin esim. värjääminen. Jalkahoitoa suosittelen ehdottomasti ja muutenkin olen kotona innostunut tekemään ekstrapaljon jalkakylpyjä. Myös erilaiset kasvonaamiot ja viilentävät silmälaput ovat olleet loistavia. Tahkolla lomaillessa olin myös ihan sairaan ihanassa Treatment for Mama- hemmotteluhoidossa, joka oli superrentouttavaa! Tässä vaiheessa maha oli jo revennyt kauttaaltaa isoille, syville, violeteille raskausarville ja kosmetologi katsoi sinä säälivästi.. MITKÄÄN ÖLJYT TAI RASVAT EIVÄT OLISI VOINEET SITÄ ESTÄÄ!

Pääsiäisenä kävimme T:n kanssa Korian luontopolulla, jossa tehtiin notskissa makkarat ja syötiin eväitä. Ähisin ja puhisin rappusissa, ylä- ja alamäissä. Pääsiäisen jälkeen alkoikin äitiysloma ja sen kunniaksi kutsuin muutamia työkavereita meille herkuttelemaan. Koska mulla ei ollut baby showeria kannustin vieraita ottamaan sinisen tai pinkin donitsin sen perusteella, arvelivatko he vauvan olevan tyttö vai poika ja tällä kertaa siniset donitsit voittivat (mahan muodon perusteella).

Tähän väliin taas huomio; miten ihmeessä jotkut pärjäävät ilman raskaus/odotus/äitiysvaatteita?? Ilmeisesti he ovat niitä ihmeihmisiä, jotka ovat jo ennestään hyvin hoikkia ja sitten vaan vaihtavat kokoa isompaan vaatetukseen ja vähän löysempiin housuihin tai käyvät miehen vaatekaapilla. Itse en todellakaan ole mahtunut normivaatteisiin enää pitkään aikaan, enkä todellakaan miehen vaatteisiin!!! Isoimpia haasteita ovat alushousut, sukkahousut ja ylipäätään alaosat. [Viimeisillä viikoilla edes äitiysfarkut eivät mahtuneet kiinni, toim. huom].

Siinä vaiheessa, kun halusin peittää vielä raskautta, ihan parhaita olivat jo olemassa olevat pitkät tunikat mm. Marimekot peittivät vatsan erinomaisesti. Lopussa kuitenkin ihan äitiysvaatteiksi tarkoitetut paidat olivat ehdottomia, paras ostos oli mm. Mamaliciouksen tavallinen perustoppi, joka mulla oli valkoisena, mustana ja oliivin vihreänä. Muut raskaushousut ja t-paidat ostin kirpparilta ja olen ollut niihin tosi tyytyväinen. Mulla oli vain yhdet äitiyslegginssit (niitä ois tarvinnut lisää!) mutta onneksi löysin kirpparilta vastaavat caprit, joiden avulla olen selvinnyt toukokuun lämpimät viikot.

Useimmat kengät ovat jääneet tässä vaiheessa pieneksi. Tukisukissa on tuskaisen kuuma, mutta ei auta, haluan pitää niitä, koska äitini pelotteli suonikohjuista. Juoksulenkkarit (yhden koon isommat kuin normaalikokoni) menevät jalkaan. Haaveilen sellaisista tukipohjallisista, joilla astuminen ei sattuisi niin paljon. Jalat ja polvet ovat kipeät, samoin olkapäät. Muuten olo on ihan hyvä ja selkään ei satu yhtään. Sitä pelkäsin etukäteen eniten.

Mulla ei ollut Baby Showeria mutta työkaverit Laura ja Ankku pääsivät yllättämään mut vaippakakulla ja aivan ihanalla saunaillalla. Jätskiä, yhdessä oloa, sauna ja kasvonaamiot, aivan ihanaa aikaa! Olin tätä ennen itkeskellyt yksinäisyyttäni äitiyslomalla ja sitä, että KAIKKI OVAT UNOHTANEET MINUT. Sellainen olen, tuijottelin tiiviisti omaa napaani ja unohdin, että muilla elämä ja arki jatkuu normaalisti. Noloa, typerää mutta pistetään puoliksi hormonien piikkiin. Viikon kestänyt kiukku ja itkeskely helpotti ystävien seurassa ja jälkikäteen nolotti oma käytös erityisesti puoliskoa kohtaan, joka oli syytön.

En jaksa tällä hetkellä hirveästi murehtia tulevaa. Voisin tietysti kieriskellä pelossa ja ahdistuksessa tulevasta synnytyksestä ja äitiydestä ja osaanko hoitaa vauvaa MUTTA MIKSI, koska en tiedä noista aiheista mitään!!! Voin lukea kirjoja ja muiden kokemuksia synnytyksestä ja äitiydestä, mutta eihän siinä ole mitään järkeä, kun kaikilla kuitenkin esim. kivun kokeminen on yksilöllistä.

Millaista on olla äitiyslomalla? Harjoittelen olemaan itselleni armollisempi, harjoittelen lepäämistä ja alisuorittamista. Siinä onkin hommaa!!!! Ikävöin ihan tolkuttomasti ystäviäni todella paljon. Olen pari viikkoa siivonnut maanisesti mutta olen jo nyt huomannut, että se siivoaminen ei jostain syystä lopu siivoamalla. Suunnitelmissa on, että joku päivä tiskaamisen ja vaatekaapin järjestelyn sijaan malttaisin taas tarttua siveltimeen ja maalata pitkästä aikaa.

Olen huomannut olevani jotenkin herkistyneessä tilassa, erityisesti jotenkin LUONNON KAUNEUS liikuttaa. Olen kävellyt todella paljon. Toukokuussa, kun oli kylmempää kävin välillä esim. kukkakaupassa fiilistelemässä ja jotenkin muutenkin kukat ovat olleet mielessä esim. maalatessa. En nimittäin ole ikinä valinnut aiheeksi vapaaehtoisesti esim. ruusuja tai vastaavia. Nyt vaan tunnelmoin kuunnellen Radio Suomea ja nautin kaikesta hempeästä ja romanttisesta..

Maha on iso, sen kanssa on vaikea kävellä ja vaikea istua. Käytän tukivyötä mutta apuvälinelainaamosta hakemani vyö alkaa jäädä pieneksi. Yrittivät antaa mulle koon M, nauratti. Sanoin, että haluan isoimman XL-vyön, mikä vaan löytyy. Maha on revennyt ja juovainen. Arvet ovat kirkkaanvioletteja, näytän raadellulta. Pyydän miestä ottamaan kuvan raskausmahastani, koska itselaukaisevalla ei onnistunut. Haluaisin raskauskuvaukseen mutta ei ole tarpeeksi rahaa. Haluan säästää rahat vauvaa varten. Seuraavana päivänä soitan Jennille mutta ajat ovat tietenkin jo varattu pitkälle eteenpäin. Itken sitäkin. Itken, ettei minusta ole yhtään kaunista raskauskuvaa, sellaista kaunista ja eteeristä. Nyt kovistelen vielä enemmän miestäni valokuvaamaan, hän on vastentahtoinen mutta ottaa muutaman näpsäisyn. Näytän karsealta, itken taas.

Niin se vain oli ja meni, nimittäin laskettu aika.. Vasta tällä viikolla lämpötilan ollessa +26-32°C olen ollut selkeästi huonovointisempi ja turvotus alkaa haitata. Olen viettänyt enemmän aikaa vaakatasossa mutta olo ei edelleenkään ole mitään verrattuna alkuraskauden väsymykseen!! Huomenna vähän lisätutkimuksia mutta eiköhän tässä vielä tovi vierähdä, että rakas vauvamme on kypsyy.. Hymy on tosiaan tässä vaiheessa jo hieman hyytynyt mutta yritän iloita tästäkin ajasta, se on kuitenkin nopeasti ohi!!

Kiitos, jos luit tänne asti! Kiitos myös tsemppiviesteistä ja puheluista 💓
Kiitos erityisesti T:lle, joka on mun mielestä maailman paras isä ja aviomies. Nyt alkoi soimaan päässä Kalevauvan biisi #kiitollinensiunattuonnellinen. 

terveisin
Heini

P.S. Viimeisessä kuvassa maha isoimmillaan ennen laskeutumista. Vielä hymyilytti hetkisen mutta ei he – le – vet- ti mitä tuskaa odottaminen oli lasketun ajan jälkeen. Tuskaa, koska en uskaltanut lähteä kauas kotoa, jos synnytys käynnistyy, en voinut ajaa autoa, kaikki muut olivat töissä ja minä yksin, yhyyyy.. Harmitti, kun lääkärit laittoivat käynnistysajan, voi itku. Mutta minäpä keksinkin sitä ennen trampoliinin..

P.P.S. Musume syntyi rv41+2, josta myöhemmin lisää 😀

P.P.P.S. Lievästi huvittavaa, etten ole kertonut Tacon kuulumisista mitään.. Näin äitinäkökulmasta huvittaa, miten syvälle omaan napaan olen tuijotellut..

LUE MYÖS Kesäkuisen alkuraskaus ja Kesäkuisen keskiraskaus