Musumella on tällä hetkellä erillinen leikkihuone, mutta leluja on muuallakin asunnossamme (kylpylelut, hiekkalelut ulkoiluun, keittiön viihdytyslelut, kirjat, palapelit, lautapelit.. unohtamatta keittiön muovikippoja!) Tässä esittelen lähinnä leikkihuoneen leluratkaisuja mutta nämä ovat täysin sovellettavissa lapsen omaan huoneeseen. Leikkihuone tulee tulevaisuudessa olemaan myös Musumen oma nukkumahuone, kunhan tuosta vähän kasvaa.

Ehkäisen lelukaaosta kaikin keinoin. Ensimmäinen ja tärkein on tietenkin lelujen määrä. Olen aiemminkin korostanut sitä, että leluissa laatu ja käyttötarkoitukset korvaavat lähes aina määrän. Silti mulle on tullut paljon kommentteja siitä, että meillä on leluja IHAN SIKAPALJON! Ja heh, se on totta! Ja ovat vielä värikkäitäkin! Jostain syystä puisissa leluissa mua ei haittaa riemunkirjavat värit samalla tavalla kuin muovisissa. Pyrin kuitenkin valitsemaan lelut sen mukaan, että ne miellyttäisivät omaakin silmää.

En siivoa kaikkia leluja montaa kertaa päivässä, enkä edes aina illalla. Koska meillä on leikkihuone. Jääköön sinne lojumaan jos ei huvita siivota tai jos vaikka nukuttaa. Tärkein huonekalu leikkihuoneessa on mukava kaluste/pehmuste aikuiselle, jotta aikuinenkin viihtyy siellä pidempään. Big News; lapsi ei viihdy tai vietä aikaa leikkihuoneessa tai omassa huoneessaan, jos sinä et viihdy siellä.

Ystäväni (myös toimintaterapeutti) antoi loistavan vinkin, jos leluja säilytetään olohuoneessa; hän ronskisti veti pitkävartisella siivouslastalla lelut huoneen sivuun ja siitä ehkä kokosi koriinkin, jos oikein innostui. Vauvan kölliessä lattialla hallitsin lelukaaosta isolla hulavanteella, joka rajasi leikkialuetta mukavasti eivätkä lelut karanneet vauvan ulottumattomiin. Vauvavaiheessa leikkipiste leikkimattoineen olikin käytännön syistä olohuoneessa mutta siinä kuuden kuukauden kohdalla aloin hiomaan leikkihuonetta täyteen käyttöpotentiaaliinsa.

Leikkihuoneessa on aivan eri tilanne kuin olohuoneessa lelujen säilytyksen suhteen. Taktisesti olen vienyt kaikki hyllyt lelulaatikoineen huoneen perimmäiseen nurkkaan. Tähän on kaksi syytä; ensinnäkin paras luonnonvalo leikkeihin, toiseksi se, että ovi ja kulkureitit ovat mahdollisimman kaukana leluista. Näin minimalisoin riskin, että astuisin duplon päälle pimeässä yöllä niin kauan, kuin vauva ei kuljettele leluja ympäri asuntoa.

Valehtelin itse asiassa pikkuisen siinä, etten muka siivoa leluja monta kertaa päivässä. Tarkoitin, etten siivoa leluja esim. päiväunien ajaksi mutta siivoan leluja koko ajan leikkien aikana. Näin teen myös terapialasten kanssa silloin tällöin.. Tämä auttaa hallitsemaan kaaosta impulsiivisen “vaaperon” tai taaperon kanssa. Jos Musume vetää esiin uuden laatikon (eli uuden leikin), siivoan salamannopeasti edelliset pois omaan laatikkoonsa. Lattialla on siis kerrallaan vain yhden “leikkikokonaisuuden” lelut, noin puoli laatikollista leluja.

Siirrettävässä leikkialustassa säilytän duploja. Aluksi ripustin säkin roikkumaan seinälle, mutta huomasin, että vauvan repiessä sitä alas oli parempi siirtää säkki säilytyslaatikon sisälle. Leikkisäkki (mikä hitsi sen nimi on?) on helppo siirtää leikkien ajaksi lattialle ja leikkien loputtua koota duplot sen päälle ja nostaa laatikkoon. Tähän taapero tarvitsee tietenkin aikuisen apua.

Töissä suosin kannellisia SmartStore laatikoita. Niiden etu on se, että kannet ehkäisevät pölyä kertymästä ja lapsi saa harjoitella kannen avaamista ja sulkemista. Laatikoita voi myös pinota. SmartStore laatikoissa on myös verrattain helppo pestä leluja astianpesuaineella, en oikein fanita reiällisiä muovilaatikoita tästä syystä. Ärsyttää kuitenkin, että tämän tuotemerkin laatikoiden avausmekanismi menevät joskus rikki, ainakin terapiakäytössä.

Montessori ajattelussa on kaunis ajatus avohyllyistä, joista lapsi saa valita haluamansa lelun ja se on aina hänen ulottuvillaan. Ajatuksena lapsi oppii myös siivoamaan lelut oikeille paikoilleen, kun säilytyspaikat ovat selkeät. Mutta se pöly, eihän sitä kestä kukaan! Kokeilin tätäkin vauva-aikana, koska ihailen aina Pinterestistä toinen toistaan upeampia Montessori-hyllyjä. Hyllyt olivat kauniita, lelut selkeästi vauvan valittavissa mutta ei vitsi, en jaksa koko ajan sitä pölyrätin heiluttelua. Päältä avonaiset säilytyslaatikot ovat kompromissi avohyllyjen ja kannellisten laatikoiden välillä. Pahin painajaiseni lelujen säilytykseen olisivat vetolaatikot (jotka taas ovat ihanteellisia vaatteiden säilyttämiseen tai askarteluvälineille). Mieluummin vaikka ne ovelliset kaapit mutta ei vetolaatikkoja meille (ainakaan taaperovaiheessa!)

Laatikoiden tai korien valinnassa suosin isoa kokoa. Koska aina niitä leluja on liikaa.. Kannattaa ostaa kerralla samanlaisia laatikoita, joita voi tarvittaessa säilöä sisäkkäin. Näin yleisilme säilyy hieman harmonisempana (ehkä). Useimmat näistä laatikoista ovat puolillaan, lelut eivät saa olla liian ahtaasti koreissa ja on parempi jakaa esim. legot kahteen eri laatikkoon kuin sulloa yhteen.

Olen merkannut tarroilla lelukorien ulkopuolelle mitä ne sisältävät. (Nämä tarrat Clas Ohlson). Käytän samaa taktiikkaa terapiahuoneessa, lapsen on hyvä tietää, mitä laatikoissa on, vaikka ne eivät ole läpinäkyviä. Tämä myös siksi, että minun lisäkseni joku muukin toivottavasti siivoaa leluja ja tarrat ehkä helpottavat lelujen laittamista takaisin. Ja tietenkin lelut on myös helpompi löytää. Terapiahuoneessa on eri tarkoituksiin laatikoita, joista näkee läpi ja joista ei näe, en nyt ota kantaa, kumpi on parempi kotikäytössä. Terapiassa käyttäisin vielä leikinvalintataulua tai leikkikuvia apuna leikin valintaan. Ja koska olen julma, oma lapseni saa ottaa vain yhden laatikon kerrallaan. 😅

Lelut ei ole lajiteltu laatikoihin sen mukaan mitä ne sisältävät vaan ne on lajiteltu leikkikokonaisuuksiksi. Esimerkiksi autoleikissä on mukana palikoita siltojen, kilparatojen tai autotallien rakentamista varten. Loput palikoista majailevat metsäleikin kanssa. Nukkeleikkiin yhdistän myöhemmin myös kauppaleikin, siihen kokoan jo tarvikkeita mutta koska leikki ei ole vielä ikätasoon sopiva, nämä lelut odottavat salaisessa varastossani. Liikuntaleluja säilytän isossa rottinkisessa pyykkikorissa! Suosittelen!!!!

Ne lelut, jotka on tarkoitettu yhdessä aikuisen kanssa leikittäviksi tai ovat helposti hajoavia, on sijoitettu korkealle. Toimii vielä tässä vaiheessa, katsotaan vuoden päästä uudestaan. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyt soittimet, muskarijutut, lasten cd-levyt, tietyt kirjat jne.

Haaveilen puolapuista leikkihuoneeseen.. Ja kaikenlaisista muistakin, kuten tatamista ja terapiatynnyristä, säkkityynyistä ja renkaista.. Ehkä sitten joskus, kun saan taas palkkaa! Luonnoksissa olisi tulossa teksti lelujen valinnoista, minkälaisia leluja kannattaa ostaa ja mitkä lelut ovat “kehittäviä”. Ehkä nekin tekstit saavat joskus päivänvalon. 🙂

terveisin Heini

Pahoittelut sekavasta tekstistä, tämä syntyi hetken flowssa..