Jo ensimmäinen Leikki leikkinä kirja oli herkullinen. Kauniita neonvärejä, herkullisia pastellisävyjä, oivalluksia ja uusia ideoita, inspiraatiota ja ennen kaikkea askarteluideoita, jotka tulivat meillä oikeasti käyttöön. Sain Tammelta arvostelukappaleen uutuuskirjasta Leikki leikkinä pihalla ja minulle tuli lämmin olo. Tämä kirja yhdistää kauniilla tavalla luonnossa touhuamisen ja lasten kanssa taiteeseen tutustumisen.

Muistoja lapsuudesta, unohtuneita luontoleikkejä, kauniita kuvia ja himoa lähteä heti pihalle materiaaleja keräämään. Kukkien prässäystä, voikukkaleikkejä, kivien maalausta. Mieleen tulivat Mummi ja leppäkerttukivet, Iskä ja kaarnalaivat koskessa, Äiti ja litteät orvokit lasin välissä.

Huomaan, että kevään ja valon lisääntymisen myötä olen jaksanut paremmin. Imetyksen päättyminen maaliskuussa vaikuttanee myös asiaan. Olen jotenkin eri lailla innostunut puuhastelemaan, eikä päiväuniaika mene pelkästään torkkujen ottamiseen. On eri lailla energiaa kasvattaa yrttejä ja puuhastella kotona. Sen sijaan olemme tehneet vähemmän retkiä, toivon, että kesän myötä ne palaavat taas ohjelmistoon. Kirjan myötä tuli sellainen olo, että haluan olla energisempi, haluan puuhastella lasten kanssa enemmän! Pian Mimmi jääkin kesälomille, joten ainakin aikaa siihen on eri lailla. Otamme varmaan tämän kirjan mukaan maalle, jossa sadepäivinä tämän tyyppinen puuha on erityisen kivaa.

Tänään aloitimme Lyylin kanssa askartelut heti aamusta aamupalan jälkeen. Pyrin tällä ehkäisemään taaperoille tyypillistä askartelutarvikkeiden syömisvimmaa. Toimiko vai ei? No kyllä silti kerran kaivoin muovailuvahaa poskesta. Tavallaan askartelu alkoi jo eilen: keräsimme Mimmin kanssa voikukkia ja belliksiä samalla, kun kävimme pyöräilemässä. Äitienpäivänä saamani valkovuokot pääsivät myös askartelujen uhreiksi. Värjäsimme muovailuvahan kurkumalla. Tein taikinan gluteenittomana versiona ja tuoksua tuli parvekkeen mintuista. Lyyli tykkäsi erityisesti tehdä “kakkuja” ja syödä ja syöttää niitä leikisti.

Yksivuotiaan kanssa askartelu on hyvin erilaista kuin kolmevuotiaan. Taapero toisaalta jaksaa toistaa samaa uudestaan ja uudestaan kun taas leikki-ikäinen jaksaa keskittyä tarkkaan vähän aikaa mutta saattaa yhtäkkiä lähteä pissalle tai mielenkiinto lopahtaa. Ainakin näin kävi, kun askartelimme virpomavitsoja. Taaperon kanssa taas kaikenlaista sattuu ja tapahtuu – taikataikina käy suussa, kupit kaatuilevat, maalia on hiuksissa. Sanotaanko, että kaikenlaista voi sattua, kun kolmevuotiaan kanssa pystyy jo paljon jäsentyneempään toimintaan ja suunnitelmallisuuteen. Kirjassa on merkattuna ne puuhat, joita voi tehdä turvallisesti vauvojen ja taaperoiden kanssa. Odotan innolla, millaisia touhuja keksimme tulevaisuudessa viiskari-ikäisen tai koululaisen kanssa!

Kiitos ja onnea Emma ja Iisa upeasta kirjasta jälleen kerran. Teette arvokasta työtä lasten taidekasvatuksessa ja perheiden yhteisten hetkien inspiroijina.

terkuin, Heini

P.S. Tää kirja olisi ihana lahjavinkki varhaiskasvatuksen opettajalle tai luokaopettajalle <3

*kirja saatu arvostelukappaleena