Vanhempainvapaa on ihmisen parasta aikaa
Kultainen kevät on muuttunut kultaiseksi kesäksi. Olen etuoikeutettu saadessani olla vanhempainvapaalla. Rakastan sitä, että Mimmi ja Lyyli ovat kotona kanssani. Rakastan sitä, että joka päivä syömme lounaan yhdessä, perheenä. Tätä aikaa en saa takaisin.
Olen onnellinen. Jokainen päivä, tänäänkin, vaikka olin kiukkuisella tuulella, karjaisin kerran turhan napakasti lapselleni ja soitin jopa äidin apuun, koska 3-vuotias “kiusasi minua” eli haukkui kakkapökäleeksi ja meni hermot. Olen onnellinen joka päivä lapsistani ja siitä, että saan olla vanhempainvapaalla. Joku saattaisi kokea, että kotona lasten kanssa arki on sitovaa ja on kiinni lapsissa. Onhan se niinkin mutta minulle kotona oleminen on vapautta. Vapautta ulkoilla kesken päivän, vapautta harrastaa, vapautta luoda itse omat aikatauluni, vapautta nähdä ystäviä. En edes pyydä anteeksi otsikkoa, sillä minulle tämä on totta. Teen työkseni niin vaativaa, kuormittavaa ja sitovaa työtä, että koen vanhempainvapaan olevan minulle vähän kuin ylipitkä kesäloma. En ikävöi töihin hetkeäkään. Kesä on kohdellut minua hyvin, vaikka onkin antanut odotuttaa itseään.
Olin alunperin ajatellut, että tuplarattaat ovat meille turhat, koska esikoinen on niin hyvä kävelemään kaikkiin paikkoihin. Hän on jaksanut kivasti kipitellä kirjastoon ja takaisin omin jaloin. Valitettavasti tahti kuitenkin vaihtelee. En ole itse päässyt läheskään niin vapaasti vaunulenkeille kuin joskus muinoin. Niinpä olen tarttunut viime viikkoina entistä enemmän loistavaan varavaihtoehtoon: Croozerin pyöräkärryyn! Kärry on mitoitettu kahdelle lapselle, jotka istuvat vierekkäin. Olemme käyttäneet tätä pyöräillessä mutta ongelmaksi on muodostunut ikivanha pyörämme, jolla ei millään jaksa polkea pitkiä matkoja. Pitäisi siis ostaa pyörä. Kunnollinen sellainen. Joten olen mieluummin kävellyt, koska budjetti ei juuri nyt vaan siihen repeä.
Sain joitain kyselyitä pyöräkärrystä. Meillä on siis käytetty kahden lapsen Croozer, ehkä vuosimallia 2017. Maksoimme siitä muistaakseni 350e eli tavalllaan aika paljon mutta sitten taas uudet vastaavat maksavat tonnin luokkaa, joten ihan mukava hinta sinänsä. Ostimme siihen vastasyntyneen “riippumaton”, joka menee muistaakseni n. 9kk ikään asti. Ollaan tykätty kärrystä kovasti ja se on ollut vähintään kerran viikossa käytössä huhtikuun alusta asti. Tänään esimerkiksi useammankin kerran.
Itse kärry painaa 15kg ja siinä voi kuljettaa maksimissaan 45kg lastia, jolloin kokonaiskuorma on maksimissaan 60kg. Tää menee siis mukavasti kouluikään saakka, jos vaan lapsi suostuu edelleen kärryssä istumaan! Veikkaan, että silloin tosin oma pyörä menee jo kuljetuskärryn edelle. Musta ihan paras asia on ollut takaosan tavaratila.
Olen löytänyt ihan viime aikoina uudestaan ilon liikuntaan. Myös siihen ihan tavalliseen liikuntaan, nimittäin kävelyyn. Käveleminen on ehkä maailman aliarvostetuin liikuntalaji, joka kuitenkin sopii useimmille ja tekee hyvää paitsi verenkierrolle, aineenvaihdunnalla blaa, blaa ennen kaikkea mielenterveydelle.
Rakastan kävellä Hukkasiineillani, koska niitä voi käyttää ilman sukkia. Pehmeempiä kenkiä en ole eläessäni jalassani pitänyt. Kävellessä saan usein ihan hirveästi ideoita. Kirjoitan usein blogitekstejä päässäni viikkotolkulla ennen kuin ehdin tallentaa niitä koneelle. Kävely antaa minulle kuitenkin myös jotain muuta – perspektiiviä omiin tunteisiini. Saatan lähteä kotoa enemmän tai vähemmän kiukkuisena mutta palaan yleensä hyväntuulisena.
Olen niin kiitollinen kävelylenkeistä, äänikirjoista korvissa ja näistä ihanista kengistä. Olen onnellisimmillani lähes poikkeuksetta ilman sukkia. Niin nytkin. Saan niistä usein kyselyitä ja kommentteja livejä ja somessa. Suosittelen Hukkasiineja lämpimästi. Niistä voi lukea lisää täältä.
Äänikirjasuosituksia otetaan vastaan kommentteihin! 😉
kesäterveisin, Heini