Hei taas ja pahoittelut viime viikon postaushiljaisuudesta. Joulukuu on niin sanotusti vienyt minut mukanaan mutta niin on vienyt myös antibiootti-kuuri – tällä kertaa minulle itselleni! En vaan yksinkertaisesti muistanut/jaksanut kirjoittaa viime viikolla. Josko meidän sairastelut olisivat nyt vähäksi aikaa tässä. Ajattelin kirjoittaa meidän joulukuun kuulumisia tällaisena tajunnan virtana.

Ensinnäkin, olemme olleet kipeinä mutta sitten hups vaan, parannuimme. Tai no, Lyyli paranee kai kunnolla vasta sitten, kun pääsee putkitukseen, mikä on toivottavasti jo maanantaina. Hän täytti tänään 11 kuukautta. Mua ei muuten surettaisi se, mutta tuntuu, että viime kuukaudet on menty ihan sumussa. Ajantaju on hävinnyt täysin emmekä ole oikein voineet tehdä mukavia juttuja. Suunnitelmat ovat muuttuneet jatkuvasti ja kivoja juttuja jäänyt väliin. Itseäni harmitti erityisesti ystäväperheen kanssa sovittujen treffien peruuntuminen, ystävän baby showerit ja muskarin joulujuhla, jotka jäivät väliin.

Itsenäisyyspäivänä olimme kotona. Minä kävin kävelyllä, koska harmitti ja koska tarvitsin yksin oloa. Ja koska se on perinne. Kiukutti sekin, että muut eivät halunneet lähteä, joten lähdin yksin. Hyvä niin. Metsässä itketti ja olo helpotti. PMS:hän se siellä olikin! Kokeilin villasukkakävelyä ja join kuumaa kaakaota termarista.

Olen fiilistellyt joulua ihan superpaljon. Tonttu-ovi, tontun kirjeet ja joulukalenteri on ollut jätti-menestys. Olen juonut joka päivä teetä (no, olen keittänyt teetä ja siinä on vissi ero, nimittäin kuppi löytyy välillä täytenä ja haalenneena milloin mistäkin). Olemme katsoneet Pikku-Kakkosen joulukalenteria ja olen koukussa Tonttuakatemiaan. Olen polttanut kynttilöitä ja paljon. Laulan paljon joululauluja ja kuunnellut joulusoittolistaani Spotifysta. Konvehteja on mennyt sopivasti (okei, onko koskaan sopivasti konvehteja?), olemme leiponeet parit piparit, tehneet piparkakkutalon ja parit tortut tietty myös. Itsehän en pääse näitä maistelemaan mutta Semperin gluteenittomat kukkapiparit on hyviä.

Joulukoristeita meillä ei ole kovin paljon. Kuusi tietenkin on iso osa olohuonetta ja mielestäni valot ja kynttilät riittävät. Parvekkeella on syksyllä tekemäni kranssi, keittiön ikkunassa paperitähti. Tonttu-ovi (joka laajeni on tonttukerrostaloksi) on mielestäni myös yksi koriste. Olemme askarrelleet joulukortteja Mimmin kanssa ja hän vei lumiukko-kortit muutamalle naapurille ja oli tietty niistä innoissaan. Nimen kirjoittamista korttiin hän harjoitteli kovasti. Lyyli ei tietenkään tajua mitään joulusta mutta hän tuottaa meille valtavasti iloa ja hauskuuttaa meitä pelkällä olemuksellaan.

Tämä talvi on ollut minulle sellaista kotiin käpertymisen aikaa flunssineen mutta samalla kaipaan aivan hirmuisesti ystäviä. Onneksi pääsimme T:n kanssa kahden peli-iltaan ystävien kanssa, mun äidin laittaessa lapset nukkumaan. Haluaisin kovasti sopia tapaamisia ystävien kanssa mutta meidän pitää vielä hetki vältellä sairastumisia. Toivottavasti sosiaalinen elämäkin elpyy tästä! Nautin kotona olosta mutta tarvitsen silloin tällöin seikkailuja!

Joulu on musta ihana. Olen uskaltautunut jättämään tiettyjä pakollisia juttuja pois, esim. kortteja on enää lähetä (koska ei ole varaa), koristeita ei ole pakko ostaa lisää enkä stressaa joulusiivouksesta. Huomasin juuri, etten ole edes avannut mun joulukansiota. Siihen ei ole ollut aikaa. Olen yrittänyt keskittyä olennaiseen: lauluihin, tuoksuihin, makuihin ja ystäviin.

terkuin, Heini