Kierrätyspallot selvisivät 3 viikkoa jopa mun synttäreihin asti! 32 vuotta, hyvä minä! Viime vuonna emme juhlineet ollenkaan, tänä vuonna sitten kaksin miehen kanssa. Kiitos kaikille onnitteluista ja muistamisista, ne merkitsevät paljon!

Yksi päivä otin selfien ja katsoin, että kas, onpas vanhan ja väsyneen näköinen nainen ja siltä kyllä musta tuntuukin. Mutta sellaisella hyvällä tavalla. Kun kymmenisen vuotta sitten valmistuin ja menin töihin nuorisopsykan polille 22-vuotiaana, muutama mun asiakkaista oli saman ikäisiä, kuin minä. Olin pitkään työpaikan juniori ja tietysti kokemattomin. Tuntui hyvältä kasvaa, oppia ja vanhentua. Ja niin se tuntuu vieläkin.

Persoonallisuus kehittyy kolmekymppiseksi asti mutta toivon, että opin uusia asioita vielä pitkään. Nyt jos koskaan on aika kokeilla uusia lajeja, uusia tapoja, uusia kokemuksia. Toisaalta toivon, että asiat pysyisivät samanlaisina, onnellisina, tasaisina. Nykyään sitäkin osaa arvostaa tässä maailman tilanteessa.

Synttäreihin liittyvä trauma on ollut mulla paljon mielessä tänä keväänä, kenties, koska 12-vuotta kulunut tapahtuneesta. Mulla oli kriisi viiden ja kymmenen vuoden kohdalla ja näköjään taas. Kenties tämä siis helpottaa taas pariksi vuodeksi ja seuraavaksi sitten 15-vuotispäivä?

Ajattelin, että luen viime vuoden tavoitelistasta taas, ovatko unelmani toteutuneet viime vuoden listasta toteutuivat:

Pääsin Kolille koko perheen voimin! Reissu oli mielestäni todella onnistunut ja se jäi mieleen. Iso suositus Sokos Hotel Kolille, jonne haaveilen pääseväni joskus uudestaan joulun aikaan.

En päässyt uudestaan laskettelemaan. Toisaalta keskivartalon ei olisi sitä varmaan kestänytkään.

Pääsin intialaiseen päähierontaan.. mutta se oli HIRVEÄÄ! Aiempi kokemukseni oli, että intialaisesta päähieronnassa ollaan selällään mutta tämä hieroja halusikin hieroa minut istuen hierontapöydällä jalat roikkuen ilmassa. Mun keskivartalo oli synnytyksen jäljiltä ihan tohjona.

Pidempi pyöräreissu ei toteutunut, mutta ehkä sille olisi mahdollisuus tänä vuonna, kun meillä on nykyään se sähköpyöräkin! Mies polki viime kesänä 80km meidän kesäpaikkaan!

Pääsin yöpymään perheen kanssa teltassa! Nyt ajatus puolivuotiaan kanssa kanssa telttailusta tuntuu hurjalta mutta reissu meni paremmin kuin hyvin! Muistot tuosta kesäretkestä ovat kultaisia.

Sain uida niin paljon kuin mahdollista mutta haaveeni uimisesta Kalajoella/Pitkillä hiekoilla ei toteutunut. Ja “uiminen” oli kahta lasta katsoessa enemmänkin.. kahlaamista! Kesä oli kyllä lämmin ja esimerkiksi reissu Aqua Parkiin on jäänyt mieleen.

En saanut nähdä revontulia VAIKKA niitä on näkynyt etelässäkin monta kertaa. Olen valinnut yöunet. Ehkä ensi vuonna?

Kasvatin auringonkukkapellon.. mutta heh, kuuma ja kuiva kesä valitettavasti kuivattivat pellon ja tappoivat kasvamassa olleet taimet kuiviksi rangoiksi. Kyllä pellolta onneksi muutaman kimpun sai poimittua.

Meillä on tiedossa ihania juttuja, juhlia ja reissuja tänä keväänä. Niistä en vielä paljastakaan mitään mutta nyt haluan kertoa muutamia haaveita. Mun haaveena/tavoitteena ovat

• Kalajoen reissu perheen kanssa
• Haluan kokeilla e-fatbikea!
• …ja pelata tennistä mun miehen kanssa, ehkä kokeilen padeliakin jos oikein innostun 😁
• Käydä enemmän uimassa uimahallissa ja avannossa
• Yöpyä Repovedellä tai muussa retkikohteessa perheen kanssa
• Mökkireissu opsikelukavereiden kanssa
• Päästä tekemään lastenkirjaa eli aikaa omalle taiteelle
• Etsin lapsille kerrossängyn (ei ole helppo tavoite!!!)
• Harjoitella kiitollisuutta ja läsnäoloa enemmän

Siinäpä onkin jo tavoitetta ens vuodelle!!!

Terkuin Heini