Tuntuu, että aloitan jokaisen tekstin pahoittelemalla sitä, etten ole ehtinyt kirjoittaa enemmän. Se johtuu siitä, että olen oikeasti siitä pahoillani. Arki vie mennessään mutta nyt on ollut muitakin pulmia. Kuvahaasteiden jälkeen hajosi tietokone ja tietokoneen jälkeen puhelin. Se alkaa tehdä sisällöntuotannon ja melkoisen vaikeaksi! Onneksi mies on IT-nero, joka on taitava korjaamaan asioita ja nyt ainakin kone toimii. Puhelinta vielä odotellaan.

Näitä juttuja olen pohtinut viime aikoina:

• Miksi pääsiäiseen, juhannukseen ja halloweeniin/kekriin/pyhäinpäivään ei kuulu samanlaista hittikimaraa, kuin jouluun? Miksei ole jotain menevää juhannusrallia? (Vielä on kesää jäljellä ei lasketa)

• Miksi juuri gluteenittomien tuotteiden hinta on noussut tähtitieteellisiksi kaupassa? Huomaan olevani katkera 6-7€ myslipurkista mutta kun jauhot ja perusleipä maksavat vitosen, alkaa jo melkein itkettää. En tarkoita sitä, etteikö pientuottajille tarvisi maksaa oikeaa hintaa erikoistuotteesta mutta veikkaan, että jokin osuus on tässä sellainen, että kauppa vetää osansa välistä. Haasteena on, että jos kukaan ei osta erikoismysliä 7€:lla, kauppa tulkitsee, että sillä ei ole menekkiä, jolloin se ei ota sitä enää valikoimiinsa ja keliaakikot ja muut gluteenitonta ruokavaliota noudattavat kärsivät, samoin kuin tietenkin tuottaja.

• Miten fiksu neljävuotiaasta onkaan tullut! Kuten siitä asti, kun hän oli pieni vauva, hämmästyn edelleen siitä, että hän saattaa yhtäkkiä ilman erillistä harjoittelua paljastaa jonkin uuden taidon. Nyt päiväkodissa on kerrottu hänen olevan sählyvirtuoosi (olemmeko pelanneet sähkyä? emme kertaakaan…) ja viimeisimmäksi hän on oppinut kirjoittamaan sanelusta kirjaimia yllättävän näppärästi. Hän osaa hämmästyttää meitä (suuntaan jos toiseenkin) jokaisena päivänä.

• Miksi meillä on näin tolkuttomasti tavaraa, jolla ei ole mitään järkevää käyttöä tai säilytyspaikkaa, mutta niitä ei voi kuitenkaan heittää pois? Myin juuri kirpparilla taas tavaroita ja ne liikkuivat mukavasti, mutta silti mulla on kuusi Ikea-kassillista lasten vaatteita ja tavaroita, joista voisin luopua heti.

• Mistä löytäisin tammisen avohyllyn keittiöön järkevään hintaan? Mistä löytää motivaatiota siivota keittiötä, joka kohta räjäytetään keittiöremontin yhteydessä palasiksi?

• Miten monta muuttoa joudun vielä kokemaan työurani aikana? Miksi asiat menevät jatkuvasti vaikeammaksi työelämässä?

• Miten saisin priorisoitua kuukausibudjetissa kampaamokäynnin ykköseksi? (edellisestä kunnon käynnistä salongissa on.. nelisen vuotta aikaa?)

• Miten liikuttavia askarteluja tänäkin vuonna tuli varhaiskasvatuksesta kotiin.. Miksi ne koskettavat niin syvältä?

• Miksi olemme niin tolkuttoman riippuvaisia “äpeistä” ja toimivasta älypuhelimesta. Tänään Prismassa harkitsin vakavasti, että ostan puhelimen tilalle 69e maksavan Nokialaisen ja teen jatkossa kaikki yhteydenpidot sen kautta. Mitäköhän yhteiskunta sanoisi, kun en voisi käyttää enää e-passia, mobile payta, mobiilipankkia tai whatsappia? Olisiko mahdollista tehdä somea pelkästään tietokoneen kautta?

Mitä sä olet pohtinut viime aikoina? Heitä kysymys, niin pohditaan yhdessä 🙂

terkuin, Heini