Pääsiäinen oli tosi kiva – oikeastaan niin kiva, että siitä toipuminen kesti 2 päivää. Perjantaina vietimme aikaa perheen kanssa yhdessä syöden, ensin lounaalla meillä ja sitten Mummilassa. Seurana olivat miehen siskot ja anoppi. Kävimme kahden miehen kanssa saunomassa ja nautimme perheen kanssa hengailusta. Hellu oli taikonut maailman parhaat ruuat, oikeastaan niin hyvät, että olisin voinut syödä sitruunarisottoa myös jälkiruoaksi.

Lauantaina Mimmi meni yökylään mummille, sillä meillä alkoi eeppinen peli-ilta siskoni ja hänen ystäviensä kanssa. Olemme pelanneet tällä porukalla usein mutta nyt poikkeuksellista oli, että kaikki pääsivät paikalla. Kuinka hurmaava oli viettää koko päivä lautapelien kanssa niin monen pandemia-vuoden jälkeen. En muista, että olisin nauranut tuolla lailla pitkään aikaan, sellaista melkein aggressiivista huutonaurua. Seura oli melkein liian hyvää niin, että päädyimme valvomaan kolmeen asti yöllä. Vaikka alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, olin kaksi päivää sellaisen “krapulan” kourissa, että melkein (vain melkein) valvominen kadutti. Vaikka taapero oli yökylässä, vauvat eivät anna armoa.

Samana päivänä sattui muuten jännä juttu: olin juonut edellisenä päivänä simaa, mikä oli virhe. Vauva itki kivusta melkein tunnin, mikä on meillä tosi pitkä aika. Hänellä oli selvästi ilmavaivoja (simasta???) mutta mitään ei tullut ulos. Hän ei suostunut syömään eikä mikään asento ei ollut hyvä. Ei auttanut masujumpat, eikä hän suostunut vauvahierontaan. Ei auttanut asentohoito, jalkapohjien hieronta eikä tissi. Ei auttanut Panadol eikä sylin vaihto. Ei auttanut nukkuminen eikä masuttelu. Hän siis heräsi heti aamulla kipuisena, samoin päiväunilta. Olin hetken sitä mieltä, että vauva pitää viedä sairaalaan. Kipuitkun kuunteleminen oli raastavaa. Viimeisenä keinona veimme siskoni kanssa vauvan kylpyyn keskellä päivää. Hän rauhoittui lievästi jo veden lorinasta ja oli kylvyssä verrattain rauhallinen. Samalla, kun minä pitelin vauvaa ja juttelin hänelle rauhoittavasti, siskoni teki vauvahierontaa öljyllä kylvyssä. JA SE TOIMI! Sen jälkeen Lyyli suostui syömään normaalisti ja oli koko loppupäivän oma itsensä, nukkui normaalisti jne.

Perjantaina kävimme Lauran, Mimmin ja kahden vauvan kanssa Lapsimessuilla. Retki starttasi heti aamulla seitsemältä. Olimme liikenteessä lasten ehdoilla, joten olimme varanneet aikaisen junan takaisin. Ajatuksena kai oli, että siinä junassa on sitten hyvä ottaa päiväunet mutta eihän siinä niin käynyt.

Mimmin suosikkeja eivät suinkaan olleet pomppulinnat, maskotti, ilmaiset välipalat, ostokset, lelut, paloautot tai karuselli. Kivointa oli…. värityskuva, jonka tekemiseen hän keskittyi hartaasti. Messujen esittelijäkin hämmästeli keskittymistä ja sinnikkyyttä ja sanoi sen ennustavan hyvää koulumenestystä. Itse olin tietty kärsimättömänä (tulepas nyt niin väritetään se kotona!!) mutta hän jatkoi, kunnes työ oli valmis.

Messuilla olisi ollut vaikka mitä kivoja tarjouksia, mutta tuntui etten ehtinyt oikein katsoa niitä kunnolla, kun menossa oli mukana kaksi lasta ja heidän tarpeensa. Toisaalta budjettikin tuli vastaan, kaikkea ei voi eikä tarvitse saada, mitä haluaa. Koen, että messut ovat tärkeä kotimaisen lastenmuodin näyttämö. Toisaalta toivoisin, että myös uusilla, pienillä yrityksillä riittäisi tilaa messuilla. Kotimaisia lastenvaatteita on tarjolla valtavasti ja kilpailu alalla on kova. Miten upeaa, että näin on!

Ostoksina olivat pinnit, jotka olin luvannut Mimmille etukäteen. Hän valitsi ne Happy Parrot Storelta. Etukäteen olin päättänyt, että jos Metsolan lippikset ovat tarjouksessa, ostan. (Mimmi oli juuri aamulla sovittanut viime kesäistä ja se oli jäänyt pieneksi). Ja ne olivat! Mimmi valitse väreistä yllätys yllätys vaaleanpunaisen. Kolmas ostos oli puhtaasti järki- ja tarveostos. Nimittäin Mimmille pyöräilykypärä, joka oli sekin alessa. Edellinen kypärä oli jäänyt pieneksi ja pyöräilykausi alkamassa. Tämä oli hintavin mutta myös pakollinen ostos.

Tänään olimme Mimmin ja Lyylin kanssa ensimmäistä kertaa vauvauinnissa. Mimmin edellisestä uintikerrasta oli kulunut jo tovi ja pääsi nyt pitkästä aikaa pulikoimaan. Edellisestä ohjatusta uimakerrasta oli hujahtanut vuosi ja viisi kuukautta, joten sukellusharjoitukset aloitettiin alusta. Voi, Lyyli rakasti vettä, mikä ei kylläkään yllättänyt minua! Ensimmäinen uintikerta oli menestys, hän lähti heti potkuttelemaan jaloillaan samalla lailla kuin Mimmi aikoinaan. Tomi oli siis taaperon parina ja minä keskityin vauvaan. Voi että, oli kivaa! Ja rankkaa tietysti, vaikka kaikki menikin vanhasta muistista.

Olen aiemmin kirjoittanut vinkkilistaa vauvauintiin, kaipaisitteko päivitettyä versiota? Entä aistiherkän lapsen tukemisesta uimahallissa?

Terveisin Heini