Joulu 2021. Olipas se!

Vietimme joulun melko perinteisin menoin. Jotenkin pandemia-aikana perinteet tuntuvat korostetun tärkeiltä, ei olisi tullut mieleenkään viettää ns. “pitsa-joulua”, koska niin moni asia on nyt sellainen, että sitä ei edes pysty toteuttamaan. Ei kauneimpia joululauluja tai vierailuja sukulaisille. Ei pikkujouluja, joulumarkkinoita tai joulutapahtumia. Olimme kipeänä KOKO joulukuun.

Olemme tehneet sellaisen jaon, että olemme joka toinen jouluaatto miehen äidin luona ja joka toinen mun porukoiden luona. Joulupäivänä tehdään sitten vaihto. Tapaninpäivä on aina yhtä suunnittelematon mutta useana vuonna olemme silloin kokoontuneet meille ja niin nytkin meidän molempien sisarukset saapuivat pelailemaan ja hengailemaan meille. Tämä on ollut mulle ihanteellista, koska ei tarvitse yhden päivän sisällä hypätä paikasta toiseen JA pääsen itse helpommalla ruuanlaitossa, kun vastuu jakaantuu useammalle kokille. Tänä vuonna osallistuin ruokatouhuihin melko vähän, ostimme Kauppahallista Metsästäjän savulohta, tein porkkana-kvinoalaatikon ja jälkkäriksi manteli-kerroskakun.

Tänä vuonna aatto oli siis minun perheeni kanssa. Aaton ohjelmassa oli lähinnä hengailua ja ruokien laittoa tarjolle. Itse makasin melko paljon sohvalla, Mimmin leikkiessä tonttukylällä. Kahvien jälkeen kävimme kävelyllä energiaa purkaen ja raitis ilma teki tosi hyvää. Pukin saapumista Mimmi ei varmaan osannut etukäteen jännittää, vaikka siitä olikin puhuttu.

Pukki olikin melkoinen järkytys. Mimmi hymyili pingottuneesti ja samaan aikaan näytti kauhistuneelta. Reippaasti tonttuasuun sonnustautunut muksuni kuitenkin haki kaikki paketit itselleen ja muillekin. Laulettiin ja leikittiin yhdessä Tuiki, tuiki tähtönen (Mimmi oli pukin kirjeeseen toivonut, että pukki leikkisi hänen kanssaan) ja tietenkin laulettiin yhdessä Joulupukki-laulu. Mimmi oli koko ajan tuppisuuna, vasta lopuksi sanoi pukille moi-moi. Yllättävintä oli, että Nacho sai niin monta pakettia (enemmän kuin minä!) Mimmi oli vaikuttunut kaikista lahjoista, olivat ne sitten kalsareita tai mitä tahansa. Isoimmat reaktiot saivat lääkärisetti ja asu (jonka mun äiti oli tehnyt itse!), sähköhammasharja ja makuupussi. Me vanhemmat intoilimme eniten Connetix-magneeteista, joilla onkin leikitty nyt päivittäin aatosta asti.

Joulupäivää tai sanoisin, että minun näkökulmastani toista aattoa, vietimme sitten Tomin perheen kanssa. AH, MIKÄ RUOKA, porkkalaa ja kaikkea ihanaa ja taisin vetää melkein yksin yhden konvehtirasian. Jos muuten saan valita, mulle herkuin konvehti on TOFFIFEE(!!!!!) ja konvehtirasioista ehdottomasti Fazer. Mimmin päiväuniaikaan katsottiin Pikku Naisia (uusin versio, joka oli hieman hämmentävä) ja myöhemmin illalla Disneyn Encanto. Kävimme perheen kesken saunassa ja jaoimme lahjoja.

Parasta joulussa mielestäni oli, että harras toiveeni toteutui: Olimme kaikki terveinä. KOKO JOULUKUU meni oikeasti sairastaessa neljän seinän sisällä ja vasta jouluviikolla Mimmi pääsi päiväkotiin. Koko kuussa oli siis 6 hoitopäivää? No, eipä aikaakaan niin joulupäivänä alkoi pieni mutta sitkeä yskä, joten ei toive nyt teknisesti ottaen kokonaan toteutunut mutta melkein. Ja olen siitä kiitollinen, hetken hengähdyksestä, perheestä ja siitä, että Mimmi sai pitkästä aikaa nauttia perheen kanssa olemisesta, kaivatuista tädeistä ja isovanhemmista.

Vuodenvaihde sujui meillä erittäin rauhallisissa merkeissä, Mimmi oli edelleen toipilaana yskän jälkeen (jolle ei muuten löytynyt mitään syytä!) Kävimme kuitenkin katsomassa paikallisten yritysten järjestämää ilotulitusta, avasimme holittoman skumpan ja poltimme neljä tähtisädetikkua. Siinä oikeastaan kaikki mainitsemisen arvoinen! Olin niin väsynyt edellisyön valvomisen jälkeen, etten jaksanut edes meikata saati laittaa hiuksia. Raskausviikko 40 alkaa nimittäin tosissaan näkyä jaksamisessa, turvotuksissa ja nukkumisessa.

Tässä tällainen lyhyt kooste meidän joulusta. Päällimmäisenä on suuri, suuri kiitollisuus perheestä. Siitä, että tädit leikittivät Mimmiä ja ottivat jopa yskäisen tytön hoiviinsa, että pääsimme miehen kanssa kahdestaan kauppaan. Palapelin teosta, lautapeleistä, ystävistä, herkuista ja Nachosta, joka on ollut reipas. Erityiskiitos miehelleni, joka on ollut superkärsivällinen tämän vaikean joulukuun aikana. Kiitos!

Toivottavasti teillä joulu ja vuodenvaihde sujuivat terveenä ja mukavasti tai edes kohtalaisesti, jos taudit iskivät teillekin. Vuosi on vaihtunut ja nyt ajatukset kääntyvät taas vauvaan ja lähestyvään synnytykseen. Blogi jatkaa jälleen ensi vuonnakin, päivitystahti on vielä mysteeri mutta se selviää sitten. Tarkoitus oli kirjoittaa äitiyslomalla juttuja varastoon, noh, sairastelut veivät tämänkin suunnitelman mukanaan. En kuitenkaan edelleenkään jaksa ottaa tästä paineita, kirjoitan, jos jaksan ja kiinnostaa.

Kiitos lukijat ja yhteistyökumppanit tästä vuodesta, nähdään taas!

terkuin, Heini