Oi, ja voi mitä sairastelujen sairasteluja meillä on taas ollut. Olisi mukavampaa kirjoittaa jostain muusta, vaikka ihanista jouluvalmisteluista, siitä kuinka olemme käyneet muskarissa, vauvauinnissa ja baletissa, kuinka käymme ihanilla syysretkillä, joulumarkkinoilla ja vaelluksilla.. Mutta ei, sairastelu ei tunnu loppuvan. Isänpäivän vietimme jälleen päivystyksessä, korvat oli “siistit”. Jostain syystä kaksi päivää myöhemmin, yksityisen lääkärin vastaanotolla korvat olivat “täynnä mätää”. Jotkut sanovat, että yksityiset lääkärit määräävät kokeita ja tutkimuksia rahan vuoksi ja antavat aina antibiootti-kuurin, jotta vanhemmat olisivat tyytyväisiä ja saisivat “rahalle vastinetta”. Itse en tähän usko, että väitän, että Suomessa lääkäreillä on verrattain korkea ammattiylpeys. En usko, että lääkärinvalaan varsinaisesti kuuluu “en turhaan määrää lapselle antibioottikuuria” mutta jotain sinne päin siinä varmasti luvataan.

Meillä ei lapsena ollut paljon rahaa, käytimme siis paljon julkisia lääkäreitä. Muistan aina sen syyllisyyden tunteen, kun joskus jouduimme käymään yksityisellä lääkärillä ja se maksoi toista sataa euroa. Koin syyllisyyttä, koska tiesin, että se raha oli pois ruokarahoistamme. Vastustin sen jälkeen lääkärille menoa aina voimakkaasti. Samaan aikaan kaverini (jonka perhe oli varakkaampi kuin omani) oli lukioikäisenä hämmästynyt siitä, että julkisella pääsee lääkärille ilmaiseksi ja piti sitä törkeänä, koska itse maksoi käynneistään yksityisellä vakuutuksen ja omavastuun muodossa. Hän ei ollut eläessään joutunut käymään julkisella terveysasemalla. Itselläni oli lapsena vakuutus, mutta asuessamme maalla vanhempani irtisanoivat sen, koska terveyskeskukseen oli matkaa 5 minuuttia ja kaupunkiin (jossa lähin yksityinen oli) yli puoli tuntia. Monet sairaudet hoidetaan joka tapauksessa julkisella sektorilla, niin minunkin lapsuuden astmatutkimukseni. Monet sanovat, että yksityisellä on paremmat lääkärit. Naurattaa, tiedän nimittäin lukuisia lääkäreitä, jotka tekevät töitä molemmilla sektoreilla. Monet tekevät vaikka yhden päivän viikossa yksityisellä lääkäriasemalla ja ottavat sieltä rahat pois, jotta voivat tehdä julkisella töitä.

Mutta siis asiaan, kannattaako ottaa vakuutus? Kannattaako käydä yksityisellä vai julkisella? Kannattaako terveen lapsen vakuutus irtisanoa? Kaikki tekstit, jotka olen asiasta lukenut ovat olleet kaupallisia yhteistöitä vakuutusyhtiöiden kanssa. Tämä ei ole.

Kerron ensin esikoisesta. Hän syntyi armon vuonna 2019, jolloin kaikki oli vielä hyvin, ei ollut pandemiaa tai sen semmoisia. Otimme hänelle OP:n vauvavakuutuksen, joka maksoi mansikoita (n. 590€) mutta se oli lahja lapsen isovanhemmalta ja otimme lahjan kiitollisina vastaan. Mimmi ei ollut kertaakaan vauvavuonna sairaana, kerran oli nuha, joka kesti kaksi päivää. Oli korona-karanteenit ja kaikenlaiset rajoitukset. Irtisanoimme vakuutuksen hänen ollessaan 1-vuotias. Tuli seuraava vuosi. Oli pandemiaa, käsideseillä lotraamista, maskit, rajoitukset, kaikki harrastukset muskaria lukuunottamatta rajattu pois. Mimmi ei vieläkään juurikaan sairastanut, mutta joitakin yksittäisiä nuhia hänellä kyllä oli. Kerran hän sai leikkitreffeillä vauvarokon (kolmen päivän kuume), toisella kertaa tuli pientä yskää.

Tuli kolmas vuosi, jolloin hän aloitti varhaiskasvatuksen. Tuli nuhaa, tuli yskää, tuli kaikenmaailman tauteja, jopa niin paljon, että saimme maksuhyvityksiä, koska hän oli niin paljon poissa varhaiskasvatuksesta. Keskiarvo oli, että joka toinen viikko hän sairastui. Päivät olivat pitkiä, koska olin töissä täysaikaisesti raskaana ollessani. Päiväkodissa kuitenkin oli tiettyjä rajoituksia ja hygieniaan oli panostettu ekstraa. Kävimme yksityisellä syksyn aikana ainakin kolme kertaa. Käynnit maksoivat joka kerta 130-240€ riippuen siitä, mitä tutkimuksia tehtiin. Tuolla kaikkein kalleimmalla käynnillä mitään syytä oireille ei löytynyt. Lisäksi kävimme julkisella 2-3x mm. siksi, että syytä 5 viikkoa kestäneelle yskälle ja nuhalle ei löytynyt. Näistä ei tullut maksua. Antibiootit ovat verrattain halpoja, joten lääkkeitä en nyt tähän erittele.

Otimme hänet pois varhaiskasvatuksesta, kun vauva syntyi. Olimme terveinä tammikuusta elokuulle, yhden nuhan tosin muistan molemmilla olleen keväällä mutta se meni parissa päivässä ohitse. Sitten alkoi jälleen varhaiskasvatus, muskari, arki. Ei ole mennyt yhtään viikkoa ilman, että jompikumpi lapsi ei olisi ollut kipeänä. Myös me aikuiset olemme sairastaneet lasten tauteja, usein lievempinä versioina. Olemme käyneet Mimmin kanssa kerran yksityisellä ja kolme-neljä kertaa julkisella. Lääkärikuluja tuli pelkästään tänään 260€ lääkkeineen, hänellä kun ei sitä vakuutusta ole.

Olemme olleet monta kertaa tänä syksynä tilanteessa, jossa olen yrittänyt saada yksityiselle aikaa, mutta seuraavat ajat menevät jopa neljän päivän päähän. Kaksi kertaa olen ollut varaamassa aikaa nettiajanvarauksessa mutta minulle tulee kesken varauksen ilmoitus, että joku toinen on ehtinyt varata ajan ennen minua. Olemme sairastaneet virustauteja (kuten entero ja norovirus), jossa oireet ovat olleet niin selkeät, että lääkärihoitoa ei ole tarvittu. Korvien katsominen on mielestäni tärkein ja yleisin syy, jonka vuoksi haluan lääkärille päästä. Joskus on ollut korvatulehdus, joskus taas ei ole. Tai kuten kerran ollessamme akuuttisairaanhoitajan vastaanotolla, kävi niin, että lääkäri sanoi, että korvissa ei näy mitään, mutta soitti 7 tuntia myöhemmin, että on nyt lukenut meidän paperimme ja sanoo, että kyllä ne korvat sittenkin ovat tulehtuneet.. ai, siis MITÄ? (kyseinen lääkäri ei saanut korvalamppua päälle ilman hoitajan apua).

No, vauvalle meillä on vakuutus. Se maksoi vajaa 600€ ja olemme nyt kahdella käynnillä käyttäneet 200€ omavastuun. Lääkekulut menevät myös vakuutuksen piikkiin. Eli vakuutuksen kanssa kuluja on tällä hetkellä ollut 800€ tämän syksyn aikana, ilman vakuutusta olleella lapsella kuluja on ollut lääkkeiden kanssa 340€. Tietenkin emme ole vieneet esikoista kovin heppoisin perustein yksityiselle, koska hänellä ei vakuutusta ole. Vuotta on vielä jäljellä.. Jännää muuten on, että vauvan kohdalla puhuttiin jo hyvissä ajoin siitä, että putkitus olisi tulossa, esikoisen kanssa siitä ei ole puhuttu mitään. Putkitukset maksavat usein suunnilleen pari tuhatta euroa, joten se on yksi isoimpia menoeriä maksaa itse.

Vastauksena siihen, että kannattiko ottaa vauva/terveysvakuutus. Niin vastaus on; sitä ei tiedä, ennen kuin lapsi aloittaa varhaiskasvatuksen 🙂 Jos jotain kadun, niin sitä, että irtisanoimme vakuutuksen siinä vaiheessa, kun lapsi oli terveenä maailmassa, jossa hän oli ollut verrattain niukasti isoissa ryhmissä. Pahin pelkoni oli, että lapseni saisivat oman taipumukseni sairasteluun, sillä itse olin jo vauvavuonna monta kertaa kipeänä (siskoni taas ei ollut). Meillä kävi päin vastoin, Mimmi sairastaa nyt taaperona oikein urakalla ja vauva saa kaikki mahdolliset pöpöt, mitä hän päiväkodista kotiin kantaa. Ainoa lohtuni on, että ehkä molemmille kertyy vastustuskykyä pikkuhiljaa. Ehkä ensi syksy on jo helpompi?

terkuin, Heini