En sanoa sanoin kuvata miten hauskaa ja intensiivistä oli tekaista yksivuotiskuvaukset kotona. Kuvaukset onnistuivat ainakin omasta mielestäni yli odotusten ja tällä kertaa ne sujuivat rennosti hymy huulilla. Joskus on nimittäin kiristelty vähän hampaita ja lahjottu lasta kuvaukseen maissinaksuilla. Kuvauksiin tarvitaan yleensä mukaan avustaja, joka vuorovaikuttaa lapsen kanssa, jotta minä olen pystynyt keskittymään valoon, tarkennuksiin ja kameran säätöihin. Nyt avustajana toimi mies lounastaukonsa ajan. Itse kuvaukseen meni aikaa noin 7 minuuttia mutta valmistelut, no ne aloitettiin hyvissä ajoin.

Kävimme toki myös ammattilaisella kuvauksissa mutta olin saanut päähäni, että haluaisin ottaa jenkkilässä suositun “smash the cake” kuvan synttäriviikolla. No ei muuta kuin tuumasta toimeen. Koko urakka alkoi silkkukukkien ostolla (alelaarista Sokokselta) ja niiden askartelulla kaarevaan muotoon. Käytin apuna hieman kuumaliimaa, jotta kukat taipuivat haluttuun muotoon. Vaihtoehtona olisi ollut teettää kranssi Rosariumissa mutta valitettavasti budjetti tuli vastaan. Etsin jonkin verran kuvainspiraatiota Pinterestistä ja siellä oli monta kivaa ideaa. Useimpia niistä oli kuitenkin vaikeaa toteuttaa kotona, joten päädyin tähän syöttötuolikuvaan siksi, että siinä vauva/taapero on verrattain paikallaan, jolloin kuva onnistuu todennäköisemmin hieman kehnommassakin valaistuksessa.

Olohuoneeseen raivattiin hieman tilaa valkoista seinää varten ja levitin viltin alle suojaamaan lattiaa. Odoteltiin aurinkoista päivää, jota ei koskaan tullut, joten luovutin ja yritin ottaa tammikuun valosta irti sen, minkä sain. Kuvaus on hyvä tehdä silloin, kun vauva on juuri herännyt päiväunilta, me kuvasimme 11-12 paikkeilla. Sitten seurasi vaikein ja rasittavin osa – puisen syöttötuolin putsaaminen. Rakastan meidän valkoista Tripp Trappia mutta en aina rakasta sitä, miltä se näyttää. Nimittäin sen putsaaminen vaatii liotusta (laita märkä harso tai rätti 15 minuutista tuolin päälle) ja sitten vielä siivousterää (mulla lähti projektissa muutama pala maalia mukana). Kaikkein myrkyttömin vaihtoehto syöttötuolin pesemiselle on höyrypuhdistin, jota olen joskus lainannut siskolta mutta se ei ollut nyt käytettävissä.

Olen sillä lailla julma, etten näytä teille kaikkia niitä iloisia virnistyksiä ja hymyjä, saatte nähdä vain tämän sensuroidun version. Mutta uskokaa kun sanon, kuvat onnistuivat hyvin. Tällä kertaa jopa mekko oli itsetehty, Kaikon White ROse Yard-kankaasta.

Avainasemassa tässä syöttötuolikuvauksen onnistumisessa on se, että vauva pysyy vasta heränneenä ihanan paikallaan ja imettelee kakkua ja/tai koristeita. Taustalle sopii ilmapallo tai muu koriste mutta mulla on sääntö – rekvisiitta tai asuste, jonka lisäät viimeisenä on se, joka karsitaan. Mitä enemmän on rekvisiittaa tai muuta kuva “vanhenee” nopeammin. Halusin kuitenkin söpöyttä kukilla, joten jätin pallot ja hiuskoristeet pois.

Kakun päällä oli kuvassa näkyvä 1-numerokynttilä. Kakun tein instagram-tili @murujamasuntäydeltä ohjeella. Tein omenapiirakan ohjeella kaksinkertaisen annoksen, jolloin piirakkaa tuli pellinen ja siitä otin ihan vain kuljolla kaksi pyöreää palaa. Tässä siis ohje:

• 4 banaania
• 4 munaa
• 2dl kaurahiutaleita
• 2dl mantelijauhoa
• 2tl leivinjauhetta
• 2tl ceylonkanelia
• hyppysellinen kardemummaa
• päälle omenaraastetta

Banaanit muusiksi ja kaikki pohjan ainekset sekaisin. Raasta omenat päälle ja paista uunissa keskitasolla 175 asteessa 30min. Kakun väliin laitoin kaurakermaa mutta huh, se oli ehkä virhe, nimittäin maistui omaan suuhun aika hurjalle. Suosittelen ihan vaan rohkeasti vispikermaa, jos maistelijan masu kestää.

Kuvaustilanteessa pitää olla nopea mutta rauhallinen. Ensin lapsi syöttötuoliin ja kakku eteen. Kakkua saa maistella ja saimme hauskoja kuvia, joissa vauvan naama on kermavaahdossa. Avustaja juttelee lapselle iloisesti mutta eipä sekään haittaa, jos hymyn sijaan kasvoilla on epäluuloinen kurttu. Kunhan vain lapsi on oma itsensä.

Kuvaan itse aina järkkärillä kun mahdollista. Tämä kyseinen räpsy on kuitenkin otettu puhelimella, joten silläkin saattaa saada kivan lopputuloksen. Olen kuvaajana täysin itseoppinut, olen kuvannut muutamia juttuja kaverille mm. new born-kuvat ja odotuskuvia. Nautin kuvaamisesta ja jos minulla olisi kunnon kamera, tekisin sitä mielelläni keikkaluontoisesti.

terkuin, Heini