TOIMINTATERAPEUTIN VINKIT PUKEMISEEN JA VAATEVALINTOIHIN

Toimintaterapiassa yksi hyvin yleisiä haasteita ovat vaatteiden pukeminen lapsilla, joilla on aistiyliherkkyyttä. Jos lapsellasi on todettu yliherkkyyttä tuntoaisin osalta tai hän on muuten herkkä pesulappujen kanssa, suosittelen Metsolan vaatteita, koska monissa niissä kokomerkintä on printattu suoraan kankaaseen. Kun etsin aikoinaan asiakkaalle merkkiä, joka olisi mahdollisimman pehmeää trikoota, Melliecodesign vaatteita suositeltiin, koska niitä käytetään myös pikkukeskosille. Vältä puristavia vyötärönauhoja ja farkkuja. Sukissa suosittelen valitsemaan yksivärisiä, ei kuviollisia sukkia (tai sellaisia kuvioita, joissa ei ole nurjalla puolella ylimääräisiä lankoja!!! Jos mahdollista, anna lapsen sovittaa vaatteet ennen ostopäätöstä.

Hanskojen osalta en ole itse vielä löytänyt ns. “täydellistä” komboa tai hanskaa. Koska käsissä on erityisen paljon tuntoreseptoreita, kannattaa ehdottomasti sovittaa hanskat ja lapaset AINA! Tähän mennessä parhaat talvihanskat ovat olleet Elsa Pitkäsen hanskat, koska niissä sormien mittasuhteet ovat jotenkin kohdillaan. Toimintaterapeuttina harmittaa ihan älyttömästi, että pitkän ulkohanskakauden aikana sormien hienomotoriikan harjoitteleminen jää vähän sellaiseksi kankeaksi.. Jos löydät edes kohtalaiset hanskat, osta kahdet identtiset. Sitten ei harmita, jos (KUN) toinen on kadoksissa. Nukkaiset lapaset saattavat olla aidosti lapselle piinalliset, ota lapsen tunteet todesta, jos hän toistuvat tästä valittaa.

Haalarissa lapsen itsenäistä pukemista edesauttavat SUORAT vetskarit. Ei siis ne muodikkaat, jotka menevät lahkeeseen asti, eivätkä ne, joissa on kaksi vetskaria edessä. Vauvalle ja pienelle taaperolle nämä vetskarit ovat käteviä ja helpottavat pukemista, mutta isompien päiväkotiryhmässä aikuiset kiroilevat, kun lapset eivät saa näitä muotivetskareita itse kiinni. Vetskariin voi laittaa pienen avaimen renkaan (turvallisuus huomioiden), jolloin siihen tarttuminen on helpompaa.

Kengissä vetskarit ja tarrat ovat näppäriä kouluikäisellä, kun kengät pitää saada nopeasti jalkaan mutta taaperon kanssa mennään ihan vielä kengännauhoilla, jotta saan varmasti kengän tukevasti nilkan kohdalta jalkaan. Kengännauhojen solmimisesta saakin sitten jo oman kirjan (uskokaa pois, opetan sitä työkseni..)

ENTÄ KUN PUKEMINEN ON TUSKAA LAPSELLE JA AIKUISELLE?

Tiedän, että lukijoissakin on varmasti vanhempia, jotka vihaavat kerrospukeutumista tai oikeastaan lapsen pukemista, koska se on jatkuvaa taistelua ja rimpuilua, itkua ja parkua. Kaikilla on kuuma, kyyneleet valuvat. Tuskastuttavia hetkiä on itselläkin silloin tällöin mutta lapseni on ollut jo pikkuvauvana pukemisen suhteet todella helppo. Nyt taaperoiässä hän jopa pukee itse haalaria ja pipon, pukee lapaset ja joskus jopa kengät ja riisuu reippaasti mm. toppahanskat.

Pukeminen on siitä haastava homma, että siinä tarvitaan hienomotorista näppäryyttä (napit, vetoketjut, solmut), karkeamotoriikkaa (esim. kehon kokonaisvaltainen koonti), sarjallista tuottamista (esim. vetoketjun vetäminen ja vaihe vaiheelta toimiminen), toiminnan suunnittelua (mitä seuraavaksi päälle) tarkkaavaisuuden ylläpitoa (en jää tuijottelemaan itseäni peilikaapin ovesta) SEKÄ pettymyksen sietoa (hanska on huonosti, miksen pääse jo ulos, en saa tätä kiinni!!!) Aikuisena unohdamme, miten paljon ponnistelua se pieneltä ihmiseltä vaatiikaan, jopa autettuna.

Kerroksia on talvella tuskastuttavan paljon.. Joskus olen suositellut asiakasperheille ehkä vähän oudolta kuulostavaa vaihtoehtoa.. Entä, jos seuraavan päivän alusvaatteet puettaisiinkin jo illalla? Paitsi, että tämä helpottaa aamun kiirettä, tuntoherkän lapsen iho on ehtinyt tottua yön aikana vaatteeseen ja sitten siihen puetaan vain päivävaatteet päälle. Illalla sitten taas puetaan jo valmiiksi seuraavan päivän vaatteet peseytymisen jälkeen. Tätä suosittelen erityisesti lapsille, joilla on haasteita siirtymätilanteissa mutta tietenkin, jos lapsi hikoilee voimakkaasti öisin, ei tämäkään auta.

Jos lapsella on voimakasta vaikeutta pukemisessa, suosittelen käymään kehonosat ennen ulkovaatteiden pukemista läpi voimakkain painalluksin (ei satuttamalla, tiedät kyllä), taputuksin tai sivelemällä. Joskus pukemiskuvat auttavat tarkkaavaisuuden haasteisiin. Taaperoa pukiessa ehkäisen tuskaista kuumuutta seuraavalla pukemisjärjestyksellä;

• ensin välihaalari kokonaan
• haalarien jalkaosat (jos vauva, niin sitä ENNEN topatut tossut, jossa jäävät lahkeiden alle)
• kengät
• toppahanskat (jos alle lapaset)
• haalarin hihat, jolloin toppahanskat jäävät hihan alle
• kauluri/aluskypärä myssy jos on
• vasta sitten haalarin vetskari kiinni, mahdollinen tuubihuivi jos on
• viimeiseksi pipo

Pukemispenkit ovat päiväkotien eteisessä syystä ja niinpä meilläkin on eteisessä sellainen. Muskari on entisen päiväkodin tiloissa ja matalat penkit oikein kutsuvat taaperoa pukeutumaan. Säästään omaa selkääni, kun ulkoilun jälkeen ohjeistan Mimmin pukemistuoliin ja autan kenkien riisumisessa. Sen jälkeen avaan haalarin vetskarin ja pyydän Mimmiä ottamaan hanskat ja pipon pois. Joskus se onnistuu, joskus ei. Joskus hän kiemurtelee itse pois haalaristaan, joskus ei. Pukemispenkin haaste on, että monessa paikasta sellaista ei ole, joten on tärkeää, että muksu osaa pukea myös lattialla, sylissä autettuna tai seisaaltaan, kaikki näistä ovat ihan yhtä hyviä tilanteesta riippuen.

Päiväkodissa olen nähnyt, miten upeasti lapset oppivat myös pukemaan kuin pelastajat eli saappaat ovat jo valmiiksi kiinni ulkohousuissa käärittyinä ja lapsi vaan vetäisee ne ylös. Pääasia kuitenkin mielestäni on, että toisin kuin ehkä aikuiset, aloittaisin pukemisen aina alhaalta ylöspäin.

Kenkien ja sukkien pukemisessa ja riisumisessa on oiva tilaisuus harjoitella staattista tasapainoa. Lyhyen ajan lapsi joutuu tasapainoilemaan yhdellä jalalla seisoen. Aluksi harjoittelu tapahtuu siten, että vauva/taapero pitää molemmin käsin kiinni aikuisesta, sitten toisella kädellä tukea vaikka seinästä ja tavoitteena on, että lapsi oppii pukemaan ilman tukea (on muuten loistava harjoitus myös kelle tahansa aikuiselle!!)

Sitten vielä pitäisi ratkaista, onko parempi pukea ensi lapsi/lapset vai itsesi.. Tähän ei ole vielä löytynyt hyvää vastausta..

Toivottavasti sait tästä jotain ideoita tai vahvistusta pukemisjuttuihin.. Muistutan vielä, että mikäli lapsella on jatkuvia pukemisen haasteita, kannattaa olla yhteydessä omaan toimintaterapeuttiisi, jotta motoriset haasteet ja aistiyliherkkyydet voidaan kartoittaa.

terkuin, Heini