Ensimmäinen ajatus on tietenkin, tarvitseeko taapero joulukalenteria. Ja samantien vastaus omaan kysymykseeni: ei todellakaan tarvitse. Ehkä se olen minä, joka tarvitsee sitä pientä askartelua ja yllätyksiä arkeen ja pimeään vuodenaikaan. Joulukalenteri on perinteenä kuitenkin kaunis ja sukupolvia yhdistävä juttu.

Uskon, että on tulossa vielä monia vuosia, jolloin kinutaan jos jonkinlaisia krääsä-, karkki- ja härpätinjoulukalenteria ja erilaisia lelupakkaus kalentereita. Nautin siis nyt tästä, kun lapsi ei ymmärrä vielä joulun käsitettä (hän ei todellakaan muista viime joulusta mitään, hyvä jos tästä aamupäivästä..) ja todellakin itse joulun odotus on vielä keskiössä tavaroiden sijaan. Kyllä ysärillä oli helppoa; avattiin luukku ja kas, sieltä tuli kuusi. Koulussa saatettiin kysyä kavereilta, mikä kuva kalenterista tuli. Oli meilläkin joskus isotätini käsin tekemä joulukalenteripussi, mutta äitini oli niin ärsyttävä, että laittoi sinne aina purkkaa..

Pikku Kakkosessa muistaakseni perinteisesti ollut joulukalenteri, joten eiköhän sekin mene taaperolle aineettomana kalenterina. Aineettomat joulukalenterit ovat muutenkin huippuja mutta vaativat paljon panostusta. Niin ihana kuin onkin ajatus yhteisestä tekemisestä ja aineettomista joulunodotusyllätyksistä joulukalenterissa veikkaan, että siitä tulisi mulle tällä hetkellä vain painetta. Kotiäitinä touhuan taaperon kanssa joka tapauksessa päivittäin, joten tämä jääköön odottamaan niitä vuosia, kun lapsi ei enää automaattisesti halua leikkiä kanssani. En myöskään jaksa just nyt miettiä tekemisiä joulukalenteriin, sillä taaperoperheessä mennään ja suunnitellaan arkea usein edellisen yön ja uuden päivän fiiliksen mukaan.

Musume on just nyt tosi vauhdikkaassa kielellisen kehityksen vaiheessa. Hän rakastaa sanoja ja loruja. Siksi ihan vaan perus-lorupussi joulukalenteri olisi loistava, jouluaiheisilla runoilla tai ilman. Pussissa ei myöskään tarvitse ottaa painetta siitä, että lorut olisivat joka päivä eri, sillä taaperon muisti tuntuu olevan lyhyempi kuin kultakalalla. 24 luukun tai kortin sijaan voi ihan hyvin tehdä vaikka 10 tai 15. Taaperot tykkäävät toistosta, joten ei todellakaan haittaa että lorupussista nousisi joka päivä sama loru. Tämä sopisi hyvin kiireisille vanhemmille, sillä kortin tai runon lukemiseen menee ehkä se 15 sekuntia ja sen voisi helposti tehdä vaikka aamupalapöydässä.

Meillä on myös aikaisemmin ostetut kirjajoulukalenterit; toinen Muumi-teemalla ja toinen Mauri Kunnaksen. Ne säästän kuitenkin tuleviin vuosiin, sillä tällä hetkellä taapero haluaa joka ilta saman Puppe-kirjan iltasaduksi. Valmiissa kirjajoulukalentereissa “kirjat” ovat muutenkin minikokoa, joten mielestäni niitä on hankala lukea vauvan tai taaperon kanssa. Kirjajoulukalenterin voi kuitenkin koota ihan niistä omista kirjoista tai lainata kirjastosta 24 teosta taktisesti marraskuun lopussa. Oman kirjakalenterin voisin koostaa vaikka meidän runokirjoista, siten, että joka päivä luettaisiin aamupalalla yhden aukeaman runot. Tämä ehkä ensi vuonna?

Ängen tähän mun suosituksia runokirjoista eri ikäisille. Linkeistä löydät lisätietoja ja onko vielä saatavilla..

Vauvalle ja Taaperolle;

• Onnen kuplia (Hanna Lundström)
• Lorulahja (saatu neuvolasta)
• Silkkipaperitaivas (Eppu Nuotio)
• Keinuhevosen kengittäjä – runoja vauvakotiin (Jukka Itkonen)
• Sylisampo (Elina Pulli)
• Vauvan vaaka (Hannele Huovi)

Leikki-ikäiselle ja eskareille

• Tiitäisen satupuu (Kirsi Kunnas)
• Määt ja Muut (Mariska)
• Leikkihaitari (Jukka Itkonen)
• Pikku Papun orkesteri ja Pikku Papun laulut (mukana cd mutta luemme myös kirjoina!)
• Sirkukseen (Kirsi Kunnas)
• Avain hukassa (Sanna Mander)
• Jees ketsuppia (Ilpo Tiihonen)

Tietysti voi myös piilottaa taaperon omia leluja pusseihin, vaikkapa jonkun tietyn Duplo-setin mutta en tiedä, miten taaperon hermot kestävät tällaisen jännityksen ja odotuksen, kun kaikkia ei saakaan kerralla.. Pussit on helppo ommella itse kierrätyskankaista ja tilkuista, numerot voi piirtää vaikka tekstiilitussilla tai laittaa pienet numerolaput kiristysnauhoihin. Jos ajatus 24 pussin näpräämisestä uuvuttaa, yksi joulusukka voi olla jees, jos sen muistaa täyttää joka ilta. Joulusukkakonsepti on kuitenkin mulle vähän vieras mutta hei, miksipä ei? Huhu kertoo, että Lidlissä oli myös hyviä puisia lokerojoulukalentereja tänä vuonna.

Huomasin eilen kirpparilla käydessäni, että pöydät oikein pursuivat pussillisia pikkueläimiä, hahmoja ja esineitä, joista saisi tarvittaessa helposti koottua myös lelukalenterin. Omaan ostoskoriini tarttui mukaan Schleichin villieläimiä, joita olen kerännyt Musumelle kirpparilta ja niistä saisi törkeän hienon kalenterin! Toki tällaiselle kalenterille tulee äkkiä hintaa jopa käytettynä ostettuna 50-60€, joten kannattaa miettiä haluaako panostaa tällaiseen. Jos ei aio ostaa taaperolle joululahjaa, se olisi ok mutta jos ostaa vielä jouluksikin jotain sukkapakettia isompaa, joulubudjetti paukkuu aika nopeasti. Olin hämmästynyt, kun bongasin yksi vuosi suositusta perheblogista, että lapsille annetaan jouluaamuna “joulupukin odotuslahjat”, jotta jaksavat odottaa itse pukin tuomia lahjoja. En tiennyt, että tällainenkin on nykyään tapana.. 😅

Aion toteuttaa tänä vuonna taaperon lorujoulukalenterin tähän tulitikkuaskeista tehtyyn kalenteriin, jonka olen askarrellut 8 vuotta sitten miehelleni. Normaalisti olen laittanut siihen karkkia mutta tänä vuonna siellä onkin hah hah haa; loruja ja runoja!!! Askit ovat sen kokoisia, että ne sopisivat loistavasti vaikka tarroille tai pienille palapelin paloille.

tarvikkeet;

• 24 tulitikkuaskia
• Erikeeperiä, tarvittaessa kuumaliima
• Pyöreä magneetti (24kpl)
• Tarjotin, johon magneetit tarttuvat, tarvittaessa magneettimaalia ja omassa tarjottimessani on myös liitutaulumaali
• Paperia, pahvia tai servettejä, joilla päällystää askit, myös maalaus akryylimaalilla on mahdollinen
• Koristeet (vapaaehtoinen)
• Numerotarrat (vapaaehtoinen) tai koristelukynä, jolla voi piirtää numerot
• Puuhelmiä, jotka voi liimata “vetimiksi”

Leikkasin pahvista tulitikkuaskien muotoiset suorakaiteet, tein niihin pienet taitokset ja liimasin askien ympärille. Sitten erikeeperillä (kuumaliimalla, jos on kiire) magneetit kiinni nurjalle puolelle. (Vinkki, kannattaa liimata magneetit oikein päin..) Anna kuivua. Puuhelmet liimataan päätyihin. Anna kuivua. Numerot olivat tällä kertaa Musumen itse valitsemat tarrat (oikeasti, en löytänyt etsimääni askartelukaupasta, kun Musume tempaisi hyllystä nämä!). Metallinen tarjotin maalattiin kolmeen kertaa magneettimaalilla. Tarjottimessa on myös kiinnityssysteemi, jos kalenterin laittaa seinälle. Tarkista, että magneetit ovat tarpeeksi vahvoja kannatellakseen rasioiden painon. Aikaa meni kokonaisuudessaan kahdet päiväunet.

Muistutan myös, että lapsen ollessa päiväkodissa, siellä on takuuvarmasti joulukalenteri, joten työssä käyvät vanhemmat, no stress!! Lapsuus ei mene pilalle, jos joku vuosi olisi ilman joulukalenteria tai olisi “vain” kaupan valmiskalenteri. Sen sijaan aikuisten överi stressi ja hössöttäminen pilaavat. Jos taas jouluaskartelu kutsuu, sanon vaan, että GO FOR IT!

Terveisin Heini