Äitien välistä kilpailua voidaan jatkaa aina vanhainkotiin asti. Kenen lapsi pääsi mihinkin yliopistoon, kenen lapsi pääsi ensiksi naimisiin ja kenellä on eniten lapsenlapsia. Tee siis tietoinen päätös; älä lähde mukaan äitikilpailuun!

Olen kovasti miettinyt, mistä tämä kieroutunut kilpailu on saanut alkunsa ja miksi? Jostain syystä isät eivät ole minun nähdäkseni samalla tavalla kilpailuhenkisiä lastensa suhteen tai sitten en vaan ole vielä tähän törmännyt. Luulen, että tämä kilpailu äitiydestä tulee siitä, että meillä ei ole hetkeen muuta, millä päteä. Koska jokainen haluaa päteä ja osata. Kun oma ura on väliaikaisesti katkolla, voi tarve pätemiseen tulla siitä, kuka pukee lapsensa kauneimmin, kenen karistaa raskauskilot nopeimmin, kuka siivoaa eniten ja kenen lapsi oppii ensin potalle ja pyöräilemään.

Olen miettinyt kovasti somen merkitystä, mutta se ei yksin selitä tätä täydellisyyden tavoittelua, koska ihmiset ovat aina olleet kovia vertailemaan. Mainoksia on ollut yli sata vuotta olemassa, kateutta on ollut aina. Toki vertailukohtana on nyt koko maailma. Toisaalta some on tehnyt sen, että vaikkapa vammaisen lapsen vanhemmat saavat helpommin vertaistukea.

Olen ollut hämmentynyt äitiyteen liittyvästä arvostelusta. Ajatelkaa, jos suhtautuisimme vanhemmuuten samalla tavalla kuin vaikkapa kuukautissuojiin. Jos joku kertoo käyttävänsä mieluiten tamppoonia, ei tulisi mieleenkään alkaa valistamaan häntä, että kyllä pitäisi kuule kuukuppia käyttää. Jokainen tajuaa, että on erilaisia tilanteita, joissa toimitaan eri tavoin, on erilaisia vuotopäiviä ja erilaista jaksamista, erilaisia tunteita. On ilmiselvää, että jokainen nainen saa valita hänelle sopivan kuukautissuojan tai halutessaan vaikka poistaa kohtunsa. Miksi sitten koemme niin isoa halua puuttua toisten äitien valintoihin?

Ymmärrän tämän näkökulman silloin, kun muistan miten paljon äitejä työskentelee opettajina ja sosiaali- ja terveysalalla. Kuvitellaan vaikka, että olet koko päivän työssäsi hammashoitajana saarnannut asiakkaille siitä, miten sokerijuomia pitäisi välttää ja vähentää eikä hampaidenpesu on tosi tärkeää. Sitten illalla kotona väsyneenä menet someen ja siellä somevaikuttaja antaa lapselleen iltapalaksi pepsiä ja lakuja. Sormet sauhuten kirjoitat tulenkatkuisen viestin ja lähetät sen ennen, kuin ehdit miettiä tarkemmin.

Nyt kun olen kirjoittanut blogia ja liittynyt ensimmäistä kertaa instagramiin, olen paljon pohtinut täydellisyyttä ja mitä se edes on..? Kun aloin kirjoittamaan enemmän, mietin jonkun verran sitä, mitä muut ajattelevat minusta, pelkään, että muut ajattelevat minun olevan jotenkin yli-ihminen ja ylimielisen oloinen. Vaikka todellisuudessa haluaisin vain kertoa ideoistani ja ajatuksistani.. On vaikeaa olla inspiroiva ja innostava ilman, että aiheittaisi toiselle paineita tai vertailua.

Koska työkaverini mukaan “MOKA ON LAHJA”, tässä paljastan niitä hetkiä, joista en todellakaan ole ylpeä. Haluan tehdä tämän siksi, että hei, kaikki mokaavat ja se on ihan ok. (Ei tarvi laittaa lasua..)

• Olen useamman kerran vahingossa käyttänyt sappisaippuaa käsisaippuana.

• Olen käyttänyt henkilökohtaiseen hygieniaan vauvan wet wipeseja. “Vaipsia vaan kainaloon ja menoksi”.

• Olen ollut mäkkärissä vauvan ja mieheni kanssa ja todennut välinpitämättömästi mutta kuuluvasti; “Kas, minulla on kakkaa käsivarressa.”

• Vauva kierähti unissaan alas sohvalta alas, kun olin vessanpöntöllä. Vieläkin itkettää ja hävettää, kun muistelen tapahtunutta. Opin virheestäni mutta en koskaan unohda sitä kauhua ja syyllisyyttä, vaikka tilanteesta selvittiinkin pelkällä säikähdyksellä.

• Suutuin kohtuuttoman paljon, kun vauva rikkoi posliinisen leikkikahvikupin. Siitäkin huolimatta, että olin antanut sen hänelle leikittäväksi, jotta ehtisin itse meikata.

• Vauva puri minua toistuvasti ja kaikkialle, näykkäisin takaisin (häntä vain nauratti, senkin riiviö).

• Tästä olen jo melkein kuuluisa; mulla on aina just muskaripäivänä reikäiset sukat ja sukkahousut tai vähintään legginssien haarat rikki. (Tän takia käytän paljon tunikoita..) Ja kyllä, heitän niitä reikäisiä vaatteita tekstiilikierrätykseen mutta jostain syystä onnistun aina valitsemaan ne uudestaan päälle..

• Olen myös laiska pesemään meikkejä pois (tässä olen kyllä petrannut), joten mulla on ollut vauvavuoden aikana usein “eilisen meikit” silmissä.. Olen myös HYVIN USEIN unohtanut käyttää hammaslankaa, intensiivisimmissä pikkuvauvavaiheessa huomasin jopa, että olin unohtanut pestä aamuisin hampaat!!!!!! Ja deodorantti on myös unohtunut kainalosta hävettävän usein, kiva yhdistelmä imetyshikoilun kanssa..

• Olen kauhistellut toisen (itselleni tuntemattoman) äidin valintoja selän takana. (Tämä on erittäin hävettävä ja tuomittava asia, jota en suosittele kenellekään).

• Olen myös USEIN huomannut vasta ihmisten ilmoilla, että vauvani naama, hihat tai muu on aivan sörsselissä/puurossa ja niitä sitten yritän hätäisesti hinkata nenäliinalla puhtaaksi..

• Erilaiset unohdukset ja tuplabuukkaukset.. Erilaisista toistuvista arjen mokista mainittakoon nyt vaikka maidot kuivauskaapissa, likaiset astiat jääkaapissa, puhtaat pyykit toistuvasti koneessa vielä seuraavana päivänä..

• Viimeisin sattui tänään. Laitoin pyykkejä ja siivosin. Taapero pyöri jaloissa, ärsytti. Oli niin paljon siivottavaa.. Hän onnistui pudottamaan seinältä kokovartalopeilin ja sirpaleita oli joka puolella. Mua ei niinkään harmittanut itse peili, vaan se, että olin uppoutunut niin siivoamiseen, että jätin tahallani huomioitani vaativan taaperon huomiotta. Lopputulos; jouduin vaan siivoamaan vielä enemmän..

Tämän jutun pointti oli siis.. Lopeta vertailu, keskity omaan lapseesi. Lopeta maaninen siivoaminen, sinä ja kotisi riitätte eikä sinun tarvitse siivoamisella todistaa itsellesi tai kenellekään, että kelpaat. Lopeta omien mokien muisteleminen tai julista ne ääneen, niin eivät hävetä enää niin paljon. Lopeta elämän kilpavarustelu. Lopeta täydellisen etsiminen, sinulla on se jo.

Aloita olemaan itsellesi armollinen.

Terveisin Heini