Tämä teksti syntyi tositilanteesta tietenkin.

Olemme koko viikonlopun lasten kanssa yksin eikä siinä vielä kaikki – olemme olleet koko viikon vatsataudissa, joten emme ole juuri kovin haluttua leikkitreffiseuraa, emmekä todellakaan kutsuneet ketään meille nappaamaan noron jämiä itselleen. Normaalisti ehkäisen tällaisia rankkoja tilanteita järjestämällä itselleni seuraa tai kyselen hoitoapuja. Kirjoittelin ylös keinoja ja työkaluja, joita mä käytän apuna melkein joka päivä mutta tänä viikonloppuna tietoisesti. Näin meillä kaikilla on vähäsen mukavampi olla yhdessä ja jaksan vastailla 50:teen kysymykseen siitä, milloin isi tulee kotiin ja missä isi on.

Ensimmäiseksi tärkein eli ULKOILU. Nyt ei ole oikea aika pakata rinkkaa ja lähteä yön yli metsäretkelle mutta ulkoilu, jos sen skippaa niin päivä on pilalla takuuvarmasti.

Laita lapsi asialle. Taapero kieltäytyi syömästä puuroa. Ei antanut minun syöttää. Sanoin puolihuolimattomasti isosiskolle, että syötätkö Lyyliä. Tilanne oli molemmille niin yllättävä ja hämmentävä, että se toimi. Isosisko syötti taaperoa mielellään ja ihmetteli kovaan ääneen, että kylläpä Lyylille maistuu ja laitanko sulle lisää mehukeittoa ja pikkusisko avasi joka kerta suunsa kuin pieni linnunpoikanen. Meillä on Lyylille ja Mimmille ollut jo pitkään oman iän työt. Ne tarkoittavat hommia, jotka oletetaan sen ikäisen tekevän automaattisesti. Lyylillä se on lelujen siivous, Mimmillä oman paikan siistiminen ruokailun jälkeen (3-vuotiaana se oli pöydän pyyhkiminen). Oman iän työt helpottavat merkittävästi arkea eikä tule sanomista, miksi toi tekee enemmän kuin toinen. Molemmilla on omat vastuut, jotka lisääntyvät ikävuosittain.

Meillä tulee tällä hetkellä tolkuttomasti ruokahävikkiä, joten olen siirtynyt takaisin snapsilaseihin. AINA, jos laitan maitoa normaaleihin laseihin, he eivät koskekaan siihen ja AINA, kun laitan maitoa minilaseihin, he pyytävät sitä lisää. Laitan muutenkin lapsille aika pieniä annoksia ja kannustan ottamaan lisää. Jaan jopa viilin puoliksi ja säästän toisen purkin, jos jompikumpi haluaa lisää. Joskus jos lapset temppuilevat ruokapöydässä, kysyn haluavat he MUUMIMAITOA vai tavallista. Sitten tuon Muumimaidot suurieleisesti pöytään, ja kerron, että tämä on Muumin maitoa. Joskus pyydän heitä sitten maistamaan tavallista maitoa ja vertaamaan, kumpi oli parempaa. Hämäys toimii hämmentävän hyvin ja huomio kiinnittyy takaisin ruokailuun.

Pukemistilanteissa kannustan lapsia kiiretilanteissa pukemaan “kuin ninjat” tai leikimme pelastajia, jotka syöksyvät paloautoonsa. Pukiessa kyselen lapsilta, kumpi jalka voittaa hopeaa ja kumpi kultaa. Vältän sellaisia kilpailumotivointeja, että he kilpailisivat keskenään, koska mielestäni tällä ikäerolla se on epäreilua. Käytän pukemisessa ja kaikissa ikävissä mutta pakollisissa toimissa motivointina erilaisia hassuttelulauluja. Keksin siis omia sanoja tuttuihin lauluihin. Aivan varmasti osaat vetää jonkin cha-cha-cha-variaation hampaiden pesusta!

Jos (kun) hermo palaa ja satut vielä päälle kärsimään elämäsi PMS-oireista, kokeile vagushermon aktivointia. Käytän nukutustilanteissa tätä tietoisesti lisäten palleahengitystä ja pyrkien rentouttamaan kielen ja kasvojen lihakset. Lisäksi pidän päästä kiinni vieden silmiä ääriasentoon puolelta toiselle (tämän sanotaan auttavan migreeniin). Lapsen rauhoittamiseen käytän (itseni rauhoittamisen lisäksi) joskus vauvatusta. Vauvatuksena meillä on “ylös-ja-alas/sivulle-ja-ristiin”-laulu, jota olen käyttänyt molemmille lapsille vauvasta asti. Vauvatus neljävuotiaalle kuulostaa typerältä mutta näkisitte hänen autaan hymynsä, kun teen sitä hänelle. Meille vauvatus on vuorovaikutuksen korjaamista, kehollista rauhoittumista ja paluuta varhaisvaiheisiin. Jokin selällään makoilussa on myös yleensä rauhoittava elementti.

Joskus teen erityisesti iltapaloiksi naamapuurot tai muut hassutteluiltapalat. Mimmillä oli vaihe, että puuro ei olisi maistunut millään, ei iltaisin eikä aamuisin. Naamapuurossa hän maistelee sellaisiakin juttuja, jotka eivät ole suosikkeja, kuten mustikat. Kun haluan lapset nukkumaan takuuvarmasti ja nopeasti, teen pannaria iltapalaksi. Se maistuu yleensä aina. Muutenkin iltapalalla varmistan, että lapset saavat aina maitoa, kananmunaa ja kauraa – pannariin saa helposti nämä kaikki ja vielä banaania päälle, niin kyllä muuten uni tulee varmasti. Eikä pidä unohtaa kynttiläiltapalan (TM) voimaa! Kynttiläiltapala rauhoittaa, palauttaa meidän “nuotion” äärelle mutustamaan kukin omaa pannariamme, syke laskee, ja hämärä tekee vireystilan laskua automaattisesti. Suihkussa laitan valoja pois ja saatan laittaa jonkin pikkuvalon (meillä on sellainen värivalosauva) päälle kylpyyn rauhoittavaksi elementiksi. Kylpy on loistava rauhoittumiskeino.

Tiedätte, että vältän ruutuja lapsille aina, eikä meillä katsota ruutua edes kerran viikossa. En oikeastaan ymmärrä, miksi lapsen, joka ei osaa lukea tai kirjoittaa tarvitsisi missään tilanteessa käyttää tablettia (vinkki: kuvakkeet ja sovellukset voi poistaa! aikuiset pääsevät kyllä netflixiin ilman kuvakettakin halutessaan mutta lukutaidottomat eivät). Jos on kuitenkin pakkotilanne, esim. kun olin itse todella, todella pahassa oksennusvaiheessa, hyväksyn Muumien lisäksi ainoastaan Blueyn (Disney+) tai Nappulat (Yle Areena). Nää on ainoat ohjelmat, joiden jälkeen lapset eivät ole liian kuormittuneita, vaan alkavat tehdä sitä, mitä heidän kuuluukin – eli leikkiä. Ensiksi mainitussa on siis oikeasti leikki-ideoita lapsille (ja paljon vertaistukea vanhemmille).

Lopuksi – tämä saattaa olla se ratkaisevin – varaa pakastimeen Kolmen kaverin vanilja TAI pistaasijäätelöä ja/tai Kuusankosken lakumestan glunitonta lakua salmiakkijauheella päällystettynä.

terkuin Heini