Käsittämätön ikä, käsittämätön neiti.

Täytettyään 11kk vauvan ymmärrys kasvoi yht´äkkiä merkittävästi. Hän tuntui imevän tietoa, sanojen merkityksiä ja kaikenlaisia kokemuksia ympärillään kuin sieni. Kun hän ymmärsi jotakin ja kun me ymmärsimme, että hän ymmärsi ja osoitimme riemua siitä, vauvan naama loisti kuin Naantalin aurinko.

Viittomista opittiin uusina sanoina kiitos ja pastilli. Ne tärkeimmät siis. Taputtaminen saattaa tosin tulla missä vaan tilanteessa, jonka vauva kokee huvittavana. Uusia äännesanoja ovat satunnainen “anna”, jota säestää ponteva kädellä itseä kohti huitominen. Äiti tulee vahvasti mutta myös sellainen yhdistelmä “ÄITI-ITI” on käytössä. Ja sitten paljon epämääräistä hölpöttelyä, josta kukaan ei saa selvää.

Liikkumisen suhteen tuli uusi, lievä varovaisuus. Kumartuessaan tuolin alle hakemaan palloa, hän kumartui tarkoituksella matalalle, ettei löisi päätään. Matalalta patjaltakin alastulo tuli varovasti peruuttaen. Tuntui, että vauvalle kehittyi erilainen ymmärrys siitä, mitä mahdollisesti voisi tapahtua. Toisaalta meno oli yhtä päätöntä kuin ennenkin. Vauvan usko omiin kykyinen onkin käsittämättömän vahva taitoihin nähden.

Tätä uskoa omiin kykyihin hän sai harjoitella kävelyharjoitusten muodossa. Pyllähdyksiä ja kaatumisia, isoja kolauksia egolle, kun sattuu alussa ihan kaikille. Joulupäivänä se sitten tapahtui, hän otti ensimmäiset 4 askeltaan Mammin kanssa. En tietenkään itse ollut paikalla näkemässä 🙁 Kävelyharjoitukset ja seisomaharjoitukset keskilattialla kuitenkin jatkuivat koko joululoman ja Lyyli selvästi nautti uudesta taidostaan. Vaikka olin tiennyt, että Lyyli on kiinnostunut pystyssä olemisesta ja oli kävellyt jo pitkään tukea vasten, kävelytaito tuli silti täytenä yllätyksenä.

Vauvaa (tuntuu väärältä puhua vauvasta, kun hän jo kuitenkin osaa tätä kirjoittaessa kävellä!) kiinnostaa nyt ennen kaikkea kaikki siskon lelut. Omat lelut on niin nähty. Eikä pelkästään siskon lelut kiinnosta. Ihan kaikki mitä sisko tekee, hassuttelee, syö, ääntelee, ilmeilee on maailman kiinnostavinta. Jo aiemminkin Lyyli jäi itkemään ovelle, kun sisko lähti päiväkotiin. Nyt ikävä on käsin kosketeltava.

Vauva leikkii jo pitkiäkin aikoja yksin. Hän tutkii, maistelee, haistelee, tunnustelee ja kolistelee leluja itsekseen istuskellen. Lempileikki on toki myös asioiden vetäminen hyllyltä alas. KUINKA JÄNNITTÄVÄÄ!!! DVD-kotelot ja kirjat ovat suosikkeja ja siskon pelikaappi on oikea aarreaitta, johon olisi kiva päästä käsiksi. Vauva on edelleen tosi kiinnostunut musiikista ja opetellut perheemme oman tanssi-bravuurin: “vaippapyllytanssi jee-jeen”, joka näyttää juuri siltä miltä kuulostaakin.

Muutamat vauvatreffit ehdimme vielä toteuttaa tämän vauvavuoden puolella. Niissä näkyy erilainen kiinnostus muita lapsia kohtaan. Kuinka hän tarkkailee, pohtii ja tunnustelee, mitä toinen aikoo, mistä leluista toinen on kiinnostunut jne. Kirjat ovat alkaneet kiinnostaa nyt todella, vaikka edelleenkään Lyyli ei ole yhtä harras lukutoukka kuin siskonsa oli saman ikäisenä.

11-kuukautinen vauva on ennen kaikkea ilo. Hän ilahtuu kaikesta huomiosta mitä saa. Hampaat vaivaavat ja silti hymyilyttää. Ainut minkä vaihtaisin pois, on tissin kanssa pelleily mutta mielestäni se on vain merkki siitä, että olemme imetystaipaleen loppupuolella.

terkuin Heini