Tämän tekstin kirjoittaminen tuntuu olevan täysin mahdotonta. Kaikkia vauvan leluja on nimittäin mahdotonta kerätä yhteen paikkaan samaan aikaan. Joku löytyy ruokapöydän alta, toinen hoitorepusta, kolmannesta puuttuu osia, jotka ehkä ovat sohvan alla, ehkä eivät, neljäs on aivan iltapuurossa ja niin edelleen.

Meillä on vauvalle kaksi lelukoria, joita vaihtelemme vuorotellen hänen saatavilleen. Suosin vauvanleluissa (leikkikaarta eli baby gymia lukuunottamatta) pienikokoisia leluja, jotka saa otettua mukaan ja jotka saa helposti säilytykseen koreihin. En itse voi sietää hyppykiikkuja, seisomatuoleja enkä mitään isompia “viihdekeskuksia”. Välttelen leluja, jotka pitävät mekaanista ääntä tai joissa on vilkkuva valoja. En kaipaa sellaisia elämääni, eikä kokemukseni mukaan vauvakaan.

Tietenkin vauvalelut ovat mystisesti alkaneet uudestaan kiinnostaa myös isosiskoa. Käsittämätön taantumuksen ilmiö, johon liittyy erittäin vahvasti se, että vauvan kanssa pitää kilpailla aina siitä lelusta, josta hän on sillä hetkellä kiinnostunut.

Vauvaleluihin liittyy erityisiä turvallisuus-ohjeita ja sääntöjä mm. materiaalien ja irtoavien osien suhteen. Itsenäisesti liikkuva vauva kuitenkin vähät välittää turvallisuudesta. Kun suussa käyvät niin kengät kuin sipulin kuoret, en liikaa stressaa lelujen ikäsuosituksista. Isosiskon lelut ovatkin vauvan mielestä parhaita ja monet niistä soveltuvatkin loistavasti myös vauvan käyttöön.

Mikä teillä on ollut vauvan suosikki-lelu?

Terkuin Heini