Miten tuo olento, joka vielä eilen rääkyi ja raapi tissejäni vihaisesti ärjyen, voi tänään olla niin pehmoinen, rauhoitettavissa, siloinen ja pieni. Niin paikallaan, niin lötkö, niin silitettävä, niin raukea ja vielä kerran pehmeä.

Näin kirjoitin puhelimen muistiinpanoihin eräänä iltana. Tämä kertoo mielestäni hyvin ensimmäisestä kuukaudesta vauvan kanssa. Se, että varmaa on vain epävarmuus. Vauva ei ole vielä ennustettava. Yöllä keksin hänelle runoja ja rakkauslauluja, kun hän torkkuu rinnallani. Aamulla en enää muista niitä. Hän on nukkunut jopa kuuden tunnin pätkiä, itse en vaan muista mennä yhtä ajoissa nukkumaan. Nukutukset ovat ensimmäisen kuukauden aikana vaihdelleet mutta nyt tuntuu, että ne alkavat sujua paremmin iltaisin. Päiväunet sen sijaan.. Eivät tunnu olevan tämänkään vauvan juttu mutta rytmi on kyllä jo löytynyt!

Kuinka kaikki rakkauslaulut kertovat jälleen hänestä. Miten se on mahdollista? Kuinka olin koskaan voinut ajatella, että rakkauslaulut ovat romanttisia, ei, nehän on kirjoitettu minun vauvalleni. Hämmästelemme sitä, miten kaunis hän on, vaikka todellisuus muistuttaa enemmän finniposkista menninkäistä.

Viime päivinä olen laulanut sinulle enemmän kuin koskaan. Olen laulanut surullisia lauluja, olen laulanut lohduttavia sanoja, olen laulanut hellittelyn ja rakkauden sanoja.

älä pelkää, älä pelkää, sinä et pääse putoamaan rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan

Juha Tapio

Musiikilla on minulle lohduttava vaikutus ja se on tärkeää myös Mimmille. Viime raskaudessa en jostain syystä uskaltanut laulaa vauvalle, koska koin etten pysty laulamaan raskaana tarpeeksi puhtaasti. Muistan kuinka hän syntyi, ja jostain syystä kaikki maailman lastenlaulut ja rakkauslaulut oikein pulppusivat minusta. Mutta tämä vauva hän on saanut kuulla laulua koko raskausajan ja saa kuulla sitä nytkin.

terveisin, Heini