Muistan, kuinka Mimmin kohdalla järkytyin siitä, miten paljon pyykkiä tulee vauva-arjessa. Pyykkiä ei tule vain vauvan vaatteista, harsoista tai lakanoista. Eilen sanoin ääneen, että miten täällä haisee koko ajan kakka. Se kakka oli tietenkin ollut koko päivän omassa paidassani. Onneksi on sappisaippua, tai siis oli. Melkein purskahdin itkuun, kun sappisaippua lipesi käsistäni suoraan vessanpyttyyn. Hetken harkitsin, että työnnän käteni pönttöön ja ongin sen vielä sieltä ylös. Onneksi tulin järkiini. Ei muuta kun anopille viestiä, että nyt äkkiä uusi sappisaippua kaupasta tai tästä vauva-arjesta ei tule mitään! Omien vaatteiden lisäksi olen pessyt myös mm. vessan maton, meidän sängyn lakanat ja sohvakin on saanut osansa. Pyykkiä tulee myös jälkivuodosta, etenkin jos on unohtanut laittaa uuden siteen suihkun jälkeen kuten allekirjoittanut. Jälkivuoto, asia, jonka olin armollisesti unohtanut edellisestä synnytyksestä.

Miten rakastunut sitä voikaan olla oman puolisoonsa, miten omistautunut isä hän on. Näin sen kasvun, jota meissä on tapahtunut vanhempina ja ihmisinä. Juuri äsken tosin hermostuin häneen taas jostain pikkuasiasta, hormonit heittelevät ja huomaan, että minulla on pinna kireänä.

Miten paljon yöt voivat vaihdella, miten paljon huonosti nukuttu yö vaikuttaa omaan mielialaan. Toissapäivänä vauva oli liian paljon illalla hereillä ja häntä oli mahdotonta saada rauhoittumaan yöunille. Jotenkin maagisesti saimme kuitenkin eilisen aikana rytmiä korjattua siten, että hän kävi sopuisasti nukkumaan samaan aikaan kuin minäkin.

En voi olla pohtimatta sitä, mikä merkitys ensimmäiseen viikkoomme on ollut sillä, että vauvalta leikattiin kahden päivän iässä kielijänne. Hän saa huomattavasti paremmin tartuttua nänniin kiinni ja imetyshetket ovat seesteisempiä kuin esikoisen kanssa. Vauvan syöminen vaikuttaa merkittävästi myös hänen uneensa. Hän on saanut syötyä paremmin, jolloin myös päiväunet ovat pidempiä. Syntyi positiivinen kierre; minä ehdin käydä vessassa ja suihkussa, ehdin syödä ja olen käynyt jopa kaksi kertaa ulkoilmassa Mimmin kanssa.

Muutama hankinta edelleen tarvittaisiin. Haluan vauvalle oman Tripp Trapp tuolin ja Tula-kantoreppuakin kaipailen edelleen. Itkuhälyttimenä meillä oli esikoisen kanssa epämääräiset radiopuhelimet, nyt kaipaisin langatonta itkuhälytintä. Rintapumppu on edelleen mietinnässä, sillä nyt olen löytänyt alipainepumppujen ilot. Mulla on käytössä Emman alipainepumppu sekä uutena hankintana Elvien vastaava. Tuttia olemme jälleen kokeilleet vaihtelevalla menestyksellä, nyt selvästi imuote on parempi, joten katsotaan, miten meidän tutti-uramme käy tällä kertaa.

Olen hieman hämmästynyt siitä, miten erilaista palautumisen on ollut tällä kerralla. Vaikka samaan aikaan huomaan, että alhaisen hemoglobiinin takia omat voimani ovat todellakin koetuksella, on olo jotenkin alkukantaisen vahva. Nyt todella tuntuu siltä että voisin vaikka mennäkin peltotöihin, tuntui jo kaksi päivää synnytyksen jälkeen. Pystyn istumaan kivuttomasti, pystyn kyykkäämään, pääsen sängystä ylös helpommin, pääsen lattialta ylös. Viime kerralla nämä eivät todellakaan olleet itsestäänselvyyksiä. Itseasiassa rautakuurin syötyäni myös hemoglobiini oli pompannut melko nopeasti.

Olemme käyneet neuvolassa ja kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla meillä on ollut sijainen, mukavia molemmat mutta koen, ettemme juurikaan tulleet käynneistä kovin paljon viisaammiksi. Silti, koen, että neuvolakäynnit ovat olleet hyviä tilaisuuksia puhua ajatukset ääneen puolison kanssa. Olemme saaneet tunnin verran keskittyä yhdessä vain vauvaan ja meidän perheemme asioihin. Koska vauvasta ei ole ollut huolta, olemme aloittaneet hänen kanssaan aika seesteisissä merkeissä.

Kävimme new born-kuvauksessa ihanalla Halla visions – Riikalla. Suosittelen häntä lämpimästi perhekuvauksiin! Kävimme Mimmin kanssa viime syksynä Halla visionsin joulukorttikuvauksissa ja kuvauksista jäi niin kiva fiilis, että halusimme palata nyt koko perheen voimin. Nacho ei ollut mikään helpoin kuvattava ja silti uskon, että Riikka sai napattua kivoja kuvia. Hänellä on sellaista vauvakuiskaaja-taipumusta selvästi!

Monta ensimmäistä etappia ollaan jo saavutettu. Ensimmäinen kylpy. Ensimmäinen ulkoilu kantoliinassa. Ensimmäinen vaunulenkki neuvolaan. Napatynkä irtosi (niisk, niin iso tyttö jo!) Ne tuntuvat yhtä merkityksellisiltä, kuin ensimmäiselläkin kerralla. Vaikka jonkin verran harmittaa, että vierailuja on joutunut vahvasti rajaamaan pandemia vuoksi (ja muidenkin jylläävien tautien) niin samaan aikaan se on tuonut ensimmäisiin viikkoihin tietyn kiireettömyyden. Ollaan saatu olla “rauhassa”, omien aikataulujen kanssa.

Nyt vauva karjuu tuolla isänsä sylissä siihen malliin, että kuulostaa, ettei pelkkä kanniskelu riitä. Siispä imetyspuuhiin!

terveisin, Heini