Kenties tätä? Pötköttelyä?

No ainakin mun alkuraskauden aikana se näytti erittäin, erittäin paljon tällaiselta. Tyynyn halailulta, pakollisilta päiväunilta ja ulkoilulta. Onneksi oli kesä, joka sai liikkeelle ja päätin, etten anna rajunkaan pahoinvoinnin estää menemästä. Usein olo helpottikin, kun pääsi ulos ja liikenteeseen. Teimme kesäretkiä lähialueille, luontoon ja uimarannoille. Raikas ilma auttaa mulla oksenteluun mutta ei todellakaan poista sitä, olen oksentanut keskelle katua lukuisia kertoja alkuraskaudessa. Erikoistuin nyt myös maskiin oksentamisessa, en kuitenkaan suosittelee kenellekään. Kävelyni on huomattavasti nyt vaikeutunut ja marraskuun pimeys karsinut lenkit, mikä on sääli.

Kaksi lajia on ollut mulle raskausaikana ylitse muiden. Lajit olivat samat kuin viime kerrallakin eli pilates ja uinti. Pilates tosin oli huomattavasti helpompaa nyt, kun olin käynyt siellä säännöllisesti jo ennen raskautumista ja huomaan, että aiempaan verrattuna olin jo oppinut jotakin. Opettajanani on ollut molemmissa raskauksissa Irja Ahtovirta, jonka tyylistä tykkään kovasti. Jos budjetti olisi sallinut, olisin ehdottomasti halunnut myös laitepilatekseen mutta johonkin piti vetää rajaus ajan- ja rahankäytön kanssa. Siksi kävin rv30 asti lähes joka viikko pilateksessa ja lisäksi toisen kerran kehonhuoltotunnilla.

Pilateksessa rajut vatsarutistukset jätin pois tai sovelsin. Vahva kuminauha ja kiila olivat apuvälineinä etenkin loppuvaiheessa. Mulla on aika hyvä patteristo liikkeitä, joita voin tehdä suorien vatsalihasten ja vatsamakuuasentojen sijaan, joten välillä tein ihan muuta kuin mitä muu ryhmä puuhaili. Aluksi se tuntui hassulta mutta siihen tottuu, kaikki loppujen lopuksi keskittyvät omaan huhkimiseen eikä ole aikaa seurailla, mitä muut tekevät. Esimerkiksi “oisterit” ovat aina aika kivoja korvausliikkeitä, muiden ollessa vastamakuulla olen tehnyt lapapunnerruksia, vastakkaisten käsien ja jalkojen kurotuksia tai vaikka yläselän pyöristyksiä (lehmää). Pilates on oikeasti sellainen juttu, mitä haluaisin osata tosi hyvin, vaikka sehän on mahdotonta. Opettajalla oli kerran paita, jossa luki “If it´s easy, it´s not pilates” ja se on todellakin totta!

Ja ah, ryhmäliikunta, se on mun juttu. Nautin siitä, että joku sanoo ja käskee, mitä mun pitää tehdä!! Olen maailman laiskin kotiharjoittelija. No, ei sentään mutta rutiinia mun on todella, todella vaikeaa saada kotitreeneihin, kun on niin paljon muuta. Ostin ensimmäistä kertaa nettivalmennuksen, joka oli suunnattu raskaana oleville. VOI MIKÄ PETTYMYS se oli! Nimittäin oletin jotenkin, että valmennukseen olisi kuulunut videoita tai enemmän ohjeistuksia liikkumiseen. Ei, kaikki liikkeet, joita tähän mennessä on esitelty olivat minulle jo ennestään tuttuja (mm. eräästä raskausjooga-kirjasta) eikä pdf-tiedoston tuijottelu oikein motivoi tekemään toistoja.

Toinen laji on tosiaan ollut uimahallissa ihan perusuinti. Vesijuoksua tein myös yhden kerran, kun sinä päivänä tuntui, että närästi liikaa. Uimahallissa käymiseen sain myös hyvän rutiinin päälle, sillä aloin käymään uimassa aamuisin ennen töihin lähtöä. Ei muuta kuin herätyskello 5.45 soimaan (ellen ollut jo hereillä), valmiiksi pakattu kassi olalle ja menoksi, uimahallin ovella olen usein paria minuuttia yli 6 ja olen joka kerta ehtinyt puoleksi kahdeksaksi töihin. Suoraan sanottuna en olisi ikinä ennen uskonut, että edes pystyn moiseen aamulähtöön. Näköjään pystyn, kun päätin, että voihan sitä kokeilla. Uidessa tulee ihana painottomuuden tunne. Vesijuoksussa sain Mimmiä odottaessa vinkiksi käyttää vesijuoksuvyön sijaan lötköpötköä ja se toimii loistavasti.

Kolmas “laji”, josta olen kokenut saavani iloa myös raskausaikana on porraskävely. Kouvolassa on loistavat treeniportaat Hyppyrimäellä, jossa olen käynyt aina silloin tällöin. Portaissa saa helpoksi sykkeet ylös ja samalla kuitenkin tahdin ja määrän saa määrätä itse. Musta se on ihanaa! Mua jotenkin motivoi se, että puuskutan sinne portaiden yläpäähän, ihailen hetken maisemia ja siitä tulee sellainen jeeeeeees olo. Mä jaksoin, koko ton matkan! Eiköhän mennä uudestaan. Sykkeitä olen hieman seurannut Polarin kellosta, jotta pysytään suht sopivalla alueella.

Kävimme vielä lokakuun alussa kunnon lenkin Repovedellä ja jaksoin siellä ihan mukavasti jopa kantorinkka selässä. Nyt loppuraskaudessa en kyllä jaksaisi enää lähteä taaperon kanssa mutta yksin ehkä? Toivon kovasti, että saisin vähän puhtia ihan tavallisiin lenkkeihin ja metsäkävelyihin, niitä on arjessa ollut ikävä hoitovapaan ajoilta. Kävely vaan on nyt tällä hetkellä mitä on, sellaista vaappuvaa ja jotenkin erilailla keskittymistä vaativaa.

Viime viikot olivat rankkoja ja superkiireisiä. En ehtinyt liikkua arkiliikuntaa lukuunottamatta ollenkaan. Sen tunsi HETI kropassa, turvotus maximus nimittäin oli riesana ja on edelleenkin. Onneksi kuitenkin pääsin sinne raskaushierontaan, sillä sain nukuttua sen jälkeen niin paljon paremmin. Varasin tällä viikolle myös ajan ja huomenna OIKEASTI teen muutakin kun 5min kotijumpan. Huomaan, että mitä enemmän liikun, sen helpompaa se on mitä vähemmän liikun, sen vaikeampi on saada itseään edes pieniin ponnistuksiin. Mimmiä odottaessa mun liikunta supistui viimeisinä viikkoina kävelyyn ja jumppapallon päällä hytkyttelyyn. Syytän toki myös yliaikaisuutta ja pariakymmentä liikakiloa, joita kannoin mukanani ja tekivät liikkumisesta vaikeaa. Nytkin kiloja on kertynyt runsaasti mutta en stressaa asiasta. Kilot eivät määritä mun onnea tai ihmisarvoa.

terkuin Heini