Kahden kuukauden jälkeen leikkimatto pääsi oikealle tehokäytölle. (Minun) Mummini antaman tilkkuviltin lisäksi meillä oli pikkuserkun perheeltä saatu ihanista ihanin leikkimatto (engl. baby gym), joka on teltan muotoinen ja sopii ihanasti Musumen huoneen väreihin. Leikkimatto majaili kuitenkin olohuoneessa ja oli päivittäin käytössä, masuaikaa tuli siis oikein kivasti ja luontevasti. Koska Musume oli alusta asti hieman taipuvainen ojennus (ekstensio) suuntaan, yritimme motivoida häntä yläpuolella roikkuvien lelujen avulla kurkottelemaan ja olemaan selällään (flexiosuuntaan). 2½ vuotiaana Musume oppi potkimaan leikkikaaren leluja ja sai ne heilumaan, ihanaa!! Tossa meidän mallissa oli mahtava “tulikärpänen” (kuvassa melko keskelle), joka alkoi vilkkumaan, kun vauva sai sen heilahtamaan. Se oli Musumen mielestä paras.

2 kuukauden iässä Musume osasi seurata liikkuvaa lelua katsellaan ja oli kiinnostunut värikkäistä esineistä. Musume oppi pitämään käsiä keskilinjassa selällään ollessaan ja usein imeskeli sormiaan. Keskilinjan löytäminen on vauvalle erittäin tärkeä rajapyykki ja käsien tutkiminen sai tietenkin toimintaterapeuttiäidin onnesta soikeaksi. Keskilinjan löytyminen on merkki askeleista kohti oman kehon hahmottamista. Anna lapsen tutkia paljaita käsiään ja varpaitaan. Muistan, että olin huolissani, kun vauva ei ollut kiinnostunut leluista eikä osannut tarttua niihin. No ihan turhaan (onneksi on fyssarityökaverit, kiitos Sanna, joka kerroit ettei ole vielä ihan tarttumisen aika). Vauvalle riitti ihmettelemistä uusissa kehonosissaan, hänellä oli leluinaan 10 vilkasta sormea. Oikeista leluista rapiseva kirja oli tuossa vaiheessa ehdoton suosikki, sen kuvia Musume katseli ja välillä rapisteli kirjaa.

Vauvan kanssa valssasimme, hytkyimme jumppapallon päällä ja ihmettelimme toisiamme. Seurusteluasento oli tässä vaiheessa todella mieleinen vauvalle. Se toteutetaan siten, että aikuinen istuu sohvalla/lattialla tuettuna jalat koukussa ja vauva saa leppuutella mukavasti jalkojen päällä, kasvot kohti aikuista. Ihana tapa naamailla. Aloitimme muistaakseni tässä kohtaa kantoliinailun ja se olikin takuuvarma keino saada vauvelsson päiväunille.

Aloimme kuunnella paljon musiikkia, useimmiten Radio Suomea, koska jostain syystä se tuntui silloin hyvältä. Ensimmäinen musiikki-cd, jota aloimme kuunnella, oli Vauvan Vaaka. En lakkaa ylistämästä tuota levyä/kirjaa. Erilaisia hupsuilla sanoilla varustettuja lauluja ja väleissä myös runoja, just hyvä! Lauluihin on olemassa helppoja leikkiohjeita kirjassa (jossa myös nuotit biiseihin) mutta sanoitukset olivat sen tyylisiä, että niihin on aika helppo keksiä itsekin leikkejä ja hytkyttelyjä. Ehkä jollekulle on tuttu “sisilisko sihisee, suhisee ja huiskii”- biisi, joka on on ainakin päiväkotiryhmien suosiossa.

Liikutuin silloin ja liikutun edelleen aina seuraavasta säkeestä;

Aina vauva hymyilee /

aina katsoo kohti /

Kuka kuorman luottamusta /

syliin ottaa tohtii..

(Hannele Huovi)

Vauva ei kaipaa mitään kovin ihmeellistä. Ei tarvitse kiirehtiä mihinkään. Ymmärrän silti, jos sinä kaipaat jotakin muuta.. Kävimme ensimmäisen kerran vauvatapaamisessa, kun Musume oli 2½ kuukautta. Siellä tapasin ensimmäisen kerran joitakin äitejä, joita nykyään nimitän ystäväksi. Aiheesta lisää myöhemmin..

terveisin Heini