En olekaan muistanut raportoida taaperon viittomakuulumisia pitkään aikaan. Kirjoitin edellä olevasta linkistä löytyvästä tekstistä vauvaviittomista, joita käytimme ja käytämme lapsemme kanssa. Tukiviittomat ovat meillä osa kommunikointia puhutun puheen rinnalla, emmekä kumpikaan osaa viittomakieltä.

Tällä hetkellä Mimmi on alkanut puhua 2-3 sanan lauseita. Epäilen tällä hetkellä, että kireä kielijänne (jota ei koskaan leikattu, olen asiasta katkera) vaikeuttaa äänteiden muodostamista tällä hetkellä merkittävästi. Mimmin puheenymmärrys on priimaa ja sanavarasto laaja mutta äännekorvaavuuksia on merkittävän paljon. K-, M- ja P- onnistuvat helposti, joten hän korvaa niillä meilkein kaikki muut konsonantit.

Luin vastikään kirjasta “Joko se puhuu”, että kehityksellisen kielihäiriön diagnosoinnissa on havaittu havaittu haasteita varhaiskehityksessä nimenomaan puheen ymmärtämisessä. Älä ole siis huolissasi, jos muksusi ei ole pukahtanut vielä sanaakaan. Testaa sen sijaan sitä, ymmärtääkö lapsesi pyyntöjä, muistaako hän sanojen merkityksiä, osaako hän noudattaa ohjeita. Jos sinulla on huolta puheen kehityksestä tai puheen ymmärtämisestä, olisi herkästi yhteydessä neuvolaan tai puheterapeuttiin, sillä varhainen kuntoutus on vaikutuksellisinta. Jos kielellinen kehitys mietityttää, paras ensiapu siihen on aina yhdessä kirjojen lukeminen lasta aktivoiden.

Viittomista hänellä on aktiivisessa käytössä sanat “aurinko”, “maitoa”, “lisää”, “pastilli”, “punainen”, “kiitos”, “sininen”, “keltainen”. Niitä hän siis käyttää puhutun puheen sijasta. Lisäksi joitakin sanoja hän sanoo ääneen ja viittoo samalla, esimerkiksi “kotiin” ja “pinkki”. Jännästi juuri värit (violetti, musta, vihreä, ruskea edellä mainittujen lisäksi) ovat toimineet viittomina loistavasti ja vaikka ne menevät välillä sekaisin, Mimmi käyttää niitä useimmiten oikein.

Sen sijaan toivomiani vessasanoja, joita olemme opettaneet hänelle viittomina alusta asti, hän ei käytä lainkaan. Niiden sijaan vessahätä ja märkä vaippa ilmaistaan painokkaalla “KAKKA” sanalla, kuten varmaan aika monella muullakin. Nyt viime päivinä pottaharjoittelun tuotettua tulosta, myös sanat “pönntthö” ja “potta” ovat tulleet aktiiviseen käyttöön. Eli tässä puhuttu puhe voitti viittomat 6-0.

Selkästi motivaatio sanojen toistamiseen ja suujumppaharjoituksiin on taaperolla tällä hetkellä iso. Äännekorvaavuuksien takia puhe on kuitenkin huomattavan epäselvää ja lähinnä me vanhemmat ymmärrämme häntä. Itsensä ilmaisu vaikuttaa olevan hänelle merkityksellistä. Kirjan kuvista Mimmi nimeää aina kaikki sanat, jotka osaa. Jos en vahvista sanaa oikeaksi, hän hokee sitä, kunnes vähintään mumisen hyväksyvästi “joo, siinä on kaappi”.

Tukiviittomat kuten “maito” ovat meillä niin vahvasti osa arkea, ettemme juurikaan edes ajattele niitä. Mimmi on käyttänyt niitä myös isovanhempien kanssa ja tullut ymmärretyksi. Muutaman kerran on käynyt niin, että Mimmi vaikuttaa huitovan jotakin ilmassa mutta en ymmärrä häntä. Silloin on tullut sellainen olo, että hän on yrittänyt keksiä jonkin oman sanan?

On vaikea sanoa, ovatko tukiviittomat edistäneet muksun kielenkehitystä, en nimittäin ole mikään tutkija vaan äiti. Selvästi ne ovat ainakin motivoineet vauvaa ja taaperoa ilmaisemaan itseään esim. raivokohtauksen sijaan. Sanoilla on iso merkitys. Olen esimerkiksi opettanut Mimmin sanomaan “papua” eli pyytämään apua kitisemisen ja itkemisen sijaan. Kun hän tajusi, että saa haluamansa avun sanallisesti kiukkuamisen sijaan, hän silmin nähden helpottui. Samalla sana saa konkreettisen merkityksen ja palkinnon; apua saa pyytää, en ole yksin pulmani kanssa, toiselta ihmiseltä voi saada korvaamatonta apua.

Tukiviittomista hyödyllisin on ollut ehdottomasti “lisää”. Miehen mielestä taas hyödyllisimmät tukiviittomat ovat olleet “kyllä” ja “ei”. Näillä kaikilla on yksi yhteinen tekijä; ne ovat auttaneet merkittävästi meitä vanhempia ymmärtämään lastamme ja lastamme sietämään meitä vanhempia, jotka emme saa selvää hänen aikeistaan.

Toinen tärkeä asia tukiviittomissa on ollut, että Mimmi osaa keskustellessa useimmiten katsoa puhujaa. Siitä on iso hyöty! Katsekontaktin merkitys kommunikaatiossa on todella aliarvostettu (miksi mielestäni videopuhelut, joissa toinen laittaa videon pois päältä ovat sietämättömiä).

Laululeikeissä on ihanan paljon käytössä tukiviittomia. Helppoja laululeikkejä ovat esimerkiksi Leipuri Hiiva, Tuiki tuiki tähtönen, Pyörät ne pyörivät ympäri ja runoista vaikkapa Aurinko, aurinko lettuja paistaa. Frööbelin palikoissa on myös paljon kivoja biisejä, joissa on tukiviittomia tai niiden tapaisia liikkeitä. Pikku Kakkosessa tulee muistaakseni torstaisin Susannan jakso, jossa juontaja käyttää paljon tukiviittomia. Hän viittoo niitä niin kaunilla tavalla ja on hyvä esimerkki siitä, miten aikuinen voi hyödyntää tukiviittomia. Pikku Kakkosen sivuilta löytyy paljon viitottuja loruja! Samoilta sivuilta löytyy myös tulostettavat kommunikaatiokortit, joita voi käyttää vapaasti! Areenasta löytyy lastenohjelmia viittomakielelle tulkattuna.

terveisin Heini

Lue myös Tukiviittomia vauvalle