Kaupallinen yhteistyö Kumma Kustannus / Perhekupla

Asuuko teillä SUURIEN TUNTEIDEN MESTAREITA eli taaperoita? Olisiko minun aika aloittaa tunnekasvatus? Tiedättekö sen tunteen, kun pitäisi perehtyä johonkin tärkeään asiaan mutta tuntuu, että siihen ei ole aikaa? Tuntuuko tunnekasvatus isolta möröltä, josta tuntuu olevan valtavasti tietoa, mutta ei tiedä, mistä aloittaa?

Minun keinoni on, että aloitan aina käytännöstä, kokeillen ja oivaltaen. Perhe-elämässä ja kasvatuksessa on kaikenlaista, johon huomion pitäisi riittää. Tunnekasvatus on yksi monista asioista, joita pidän tärkeänä. Uskon, että tunnekasvatus tulee myös useimmille lapsille kuin huomaamatta, siinä arjen sivussa. Arki on sellainen asia, että tunteiden purkaukset ja vaihtelut ilon pirskahduksista harmituksen hetkiin ovat jatkuvasti osa sitä ja tunnekasvatusta tapahtuu joka kerta, kun taaperon mielialat ailahtelevat. Jokainen päivä meillä on siis todellinen TUNNESEIKKAILU, niin äidillä kuin tyttärellä.

Kun sain käsiini Kumma Kustannuksen Pomenia tunneseikkailukortit, lähdin heti kokeilemaan niitä. Tai oikeastaan taapero lähti. En edes ehtinyt lukea toimintaohjeita, kun hän oli jo levittänyt kortit olohuoneen lattialle ja tutki niiden kauniita kuvia. Miten ihania! Katselimme fantasia-aiheisia kuvia ja taapero ojenteli niitä minulle innoissaan. Erityisesti kettu-aiheiset kuvat olivat Mimmin mieleen.

Huomasin, että kortin toisella puolella on tekstiä, mitäs siellä lukee? Jokaisessa kortissa on pieni tarina, joka virittää aiheen äärelle. Tarinan jälkeen kortissa on tehtäviä, joita voi tehdä yhdessä lapsen kanssa käyttäen luovia menetelmiä, liikuntaa, leikkiä, toiminnallisuutta ja keskustelua. Ohjeet olivat helppoja ymmärtää ja jopa ilman aiempaa perehtymistä näemmä vaivattomia ottaa käyttöön.

Korttien lojuessa siinä olohuoneen lattialla, kysyin taaperolta, minkälainen tunne hänellä on nyt. Mimmi valitsi minulle luettavaksi “hämyhäkki”-kortin, jossa oli kiukkuisen näköinen hämähäkki. Kiukku onkin ollut taaperon kanssa vahvasti läsnä viime aikoina, mutta silti hämmästyin, että hän oikeasti osasi valita sen teeman kortin, joka on juuri nyt ollut ajankohtainen. Hän oli valinnastaan varma ja mietin, no kokeillaan olettaen samalla, että ailahteleva taapero ei varmaankaan jaksa käydä kortin tehtäviä kokonaan läpi. Olin tietenkin väärässä.

Tahtoikä, uhmaikä, itsenäistymisikä, oma keksimäni suurten tunteiden ikä, mitä näitä nyt on. Jokatapauksessa olemme käyneet kiukun peruskurssin ja odotan “innolla” kahden vuoden uhmaa. Taapero vaatii jatkuvasti tunteiden sanoittamista, kun harmi saattaa syntyä vaikka siitä, että on vääränlaiset sukat tai äiti kieltäytyy julmasti laittamasta Muumi-DVD:tä pyörimään nukkumaanmenoaikaan.

Kyselin Mimmiltä ensin kortin kysymyksiä ja luin hänelle suoraan kortista, mitä harjoituksessa kerrottiin kiukusta. Hän oli riemuissaan tehtävistä ja lähti niihin mukaan! (Olisi pitänyt arvata, sillä tehtävät on suunnitellut toimintaterapeutti, mindfullness-ohjaaja ja tunne-taito-ohjaaja Heli Mäkelä) Kortit ovat monipuolisempia kuin sellaiset tunnetaitokortit, joissa on vain kuvattu kuvilla erilaisia ilmeitä. Kuvat toki aktivoivat ja herättävät keskustelua mutta tehtäväkorttien kysymykset ja tehtävät ovat näiden korttien suola. Ensimmäisen kortin tehtävät läpi käytyämme taapero halusi heti seuraavan kortin ja aloimme tutkimaan sitä.

Seuraavalla kerralla, kun tuli klassinen “haluan-mennä-ulos-mutta-haluan-pukea-kengät-ennen-haalaria-mutta-en-näitä-kenkiä” -hetki, muistutin taaperoa siitä, että tuliko sinulle sellainen hämyhäkki-kiukku. En tiedä hämmentyikö hän vai mitä, mutta joka tapauksessa jäi kuuntelemaan, kun juttelin hiljalleen kiukusta ja siitä, miten ne hämyhäkitkin leppyvät aika nopeasti. Haalari sujahti siinä vaivihkaa päälle ja kengätkin kelpasivat. Taaperon oikuista ei aina tiedä, mutta sillä kerralla Tunneseikkailukortit kesyttivät kiukun 6-1.

Pomenian maailma perustuu Petronella Grahnin satumaailmaan ja korteissa on kaikenlaisia hahmoja söpöistä eläimistä kiukkuisiin noitiin ja satukeijuihin. Kuvitus sopii mielestäni monenikäisille lapsille, nämä eivät siis todellakaan ole “liian lällyjä” kouluikäisille muksuille. Veikkaan, että nämä kortit saisivat erityisen suuren suosion viiskari- ja eskari-ikäisten varhaiskasvatuksessa mutta kuten tuossa aiemmin kirjoitin, rauhallinen taapero innostui tehtävistä myös kovasti.

Itse ajattelen, että on monta tärkeää seikkaa, jotka on hyvä tietää, kun lähtee harjoittelemaan tunnetaitoja, mutta itse harjoittelua ei kannata ottaa liian vakavasti. Avainasemassa tunnetaitoharjoittelussa on valita hetki, jolloin lapsen vireystila on mahdollisimman hyvä ja sillä hetkellä ei ole mitään erityisen voimakasta tunnetilaa päällä. Tärkeää on muistaa myös itse, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja yhtä tärkeitä. Tunteiden harjoitteleminen kannattaa siis aloittaa “teoriassa” mutta opittuja teemoja täytyy ehdottomasti soveltaa käytännön tilanteissa, ei siis auta, jos teoriatasolla ymmärtää, millaisia tunteet ovat, jos ne eivät yhdisty arkeen. Tunnetaitojen harjoittelun idea ei ole vähentää uhmaikäisen kiukkua ja oman tahdon harjoittelemista, vaan opettaa lasta tunnistamaan omia tunnetilojaan, tällainen on tyytyväisenä, tällainen olen vihaisena. Oman tahdon, uhman ja tunteiden harjoitteleminen on tärkeä vaihe, joten uhmaikää ei todellakaan kannata skipata, vaan ajatella, että vau, minun taaperoni muuten oppii pitämään puoliaan! Tärkeä taito elämässä!

Pomenia Tunneseikkailukortit ovat hyvä keino harjoitella hauskalla tavalla tunteiden tunnistamista. Pakassa on 24 erilaista aktivoivaa korttia sekä 6 korttia, jotka sopivat rauhoittumiseen. Kortit sopivat sekä kahdenkeskisiin hetkiin kuin lapsiryhmän kanssa käytettäväksi. Näin sieluni silmin, miten käyttäisin kortteja toimintaterapiassa ja ryhmissä, nämä nimittäin sopisivat harjoitusten puolesta sinne suoraan.

Pomenia-sarjassa on ilmestynyt myös kirjoja ja lisääkin on tulossa. Kirjat sopivat parhaiten eskari-ikäisistä ylöspäin. Kaiken kaikkiaan korteista jäi sellainen fiilis, että haluan tutustua Pomenian asukkaisiin tarkemminkin.

Pakko vielä kirjoittaa tämä kaunis salainen viesti, jonka löysin Pomenia Tunneseikkailukorttien paketista:

“Jos voit antaa lapselle vain yhden lahjan, anna hänelle innostusta!”

terveisin Heini

Kortteja voi ostaa esimerkiksi täältä.