Olen aiemmin kirjoittanut toimintaterapiassa käyttämistäni lautapeleistä sekä taaperolle sopivista lautapeleistä mutta nyt ajattelin esitellä vielä muitakin pelejä, joita olemme pelanneet Mimmin luona.

Kuten moni ystävämme on saanut kokea, olemme mieheni kanssa lautapelifaneja. Ne ovat näkyvä osa olohuonettamme ja AIKANA ENNEN KORONAA peli-illat olivat perheessämme kuukausittainen tapahtuma.

Kun lapsi oppii niin sanotusti siirtämään pelinappulaa eli liikuttamaan hahmoa esimerkiksi pöydällä, on aika siirtyä LAUTA lautapeleihin. Sitä ennen on ihan kiva pelata vain leikinomaisesti. Ensipelit on suunniteltu houkutteleviksi, niissä on usein paljon hahmoja ja konkreettisia esineitä, jotka innostavat ja sitouttavat lasta lautapelin äärelle. On turha hermostua, jos oman vuoron odottaminen ja nappuloiden siirtäminen eivät taaperolta vielä onnistu. Nyt vasta oikeasti opetellaan!!

Ihan ensimmäistä lautapeliä hankkiessa kannattaa kysellä myyjältä tai katsoa, josko paketissa lukisi “ensipeli” tai vastaavaa. Silloin voit olla varma siitä, että peli on suunniteltu taaperolle. Palapelit ovat loistavia ensimmäisiä pelejä ja niitä löytyykin jokaikisestä lelukaupasta, eikä suotta. Palapelit harjoittavat hienomotoriikkaa ja opettavat tulevaisuudessa nappuloiden käsittelyä.

Kysyin instagramin puolella suosikkeja ensimmäisiksi lautapeleiksi, enkä yllättynyt, että Choco ja Hedelmätarha nousivat heti listoille. Nämä klassikot ovat nimittäin kestäneet aikaa. Olen itse pelannut molempia jo lapsena. Muistan Choco-pelin Lappeenrannan keskussairaalan odotushuoneesta, jossa pelasin sitä vanhempieni kanssa. (Olin lapsena useita kertoja sairaalahoidossa). Hedelmätarhasta (vanhempi versio isommille lapsille) mulla on ensimmäinen muisto ekaluokalta iltapäiväkerhosta. Molemmissa on selkeät, isot pelivälineet, joihin on helppo tarttua ja mahdotonta tukehtua. Varmaan jokainen lapsi on pelannut joskus Kimbleä; MuumiChocossa on samanlainen muovikuvun alla oleva noppa, joka ponnahtaa metallin päällä. Mulle tulee tosta nopasta jotenkin voimakas tunnemuisto lapsuudesta, jokainen peliä pelannut tietää, miltä ne noppa kuulostaa ja tuntuu. Molemmat pelit olemme saaneet käytettyinä.

Hedelmätarhassa juju on värien opetteleminen ja nopan heittäminen. Pitää myös odottaa omaa vuoroaan. Plussaa siitä, että tämä on yksi harvoja lasten yhteistyöpelejä, jossa siis kilpaillaan joukkueena korppia vastaan. Olemme pelanneet Hedelmätarhaa yhdessä koko perhe ja se on sujunut yllättävän hyvin (=olemme päässeet pelin loppuun saakka!)

Choco on klassinen muistipeli (etsi nopan osoittama marja/hedelmä) mutta twistinä on se, että jo sattuu ottamaan Haisulin (klassisessa versiossa toukan) joutuu antamaan osan saaliistaan pois. Tämä on Mimmille vielä mahdoton käsittää, miksi hänen jo löytämänsä marjat PITÄÄ PALAUTTAA??? Kohtuutonta. Ystäväni vinkkasi kuitenkin loistavan idea, hän oli poistanut toukan pelistä, jolloin peli on todennäköisempää saada loppuun asti!

Tämän Sammakko-pelin äitini oli löytänyt kirpparilta ja olemme pelanneet sitä Mammin luona. Pelissä harjoitellaan nopan silmäluvun mukaan siirtymistä sekä sarjallista tuottamista (eli hahmon siirtämistä askelmalta toiselle). Edellisiin peleihin verrattuna peli on TODELLA nopea! Maksimissaan 7 kierrosta ja sammakko pääsee hyppäämään lampeen. Tämä vaatii aiemmin suosittelemiini peleihin verrattuna jo jonkin verran tarkkaavaisuuden ylläpitoa ja palkinnon odottamista. Pelissä on myös selkeä voittaja.

HalliKlackia olemme lähinnä kokeilleet, eikä sitä pysty vielä pelaamaan taaperon kanssa sääntöjen mukaan. Olemme kuitenkin jo harjoitelleet oikeiden kuvioiden etsimistä ja se on sujunut jo mukavasti. HalliKlack on siis magneettinen tornipeli, jossa harjoitellaan visuaalista tarkkaavaisuutta ja näönvaraista erottelua. Käytän sitä myös toimintaterapiassa.

Toinen peli, jota voin suositella hieman isomman taaperon kanssa, on Eläinpyramidi. Siinä harjoitetaan silmän ja käden yhteistyötä sekä hienomotoriikkaa pinoamalla eläimiä päällekkäin. Pettymyksen sieto on lapsella (joskus myös aikuisella) koetuksella, kun kasa saattaa kaatua. Käytän myös tätä peliä töissä ja tykkään siitä kovasti, lapsi harjoittelee nopan ohjeiden mukaan toimimista ja käden pitämistä vakaana. (Vinkki, mikäli lapsella on runsaasti käden tärinää, painohanskat voivat olla avuksi).

Oppi ja Ilo-tuoteperheessä on kivasti pelejä pienille taaperoillekin. Saimme testiin kampanjan kautta Eläinperheet-pelin, jossa yhdistetään eläinlapsia vanhempiinsa. Suoraan sanottuna, en ollut tästä pelistä kovin innoissani mutta Mimmi oli sitäkin enemmän.. Hän jaksaa innostua perheiden yhdistämisestä aina uudestaan ja uudestaan. Olemme leikkineet Eläinperheet-pelillä “päiväkotia”, jossa vanhemmat tulevat hakemaan lapsiaan päiväkodista. Tämä teema on meillä syksyllä ajankohtainen ja jostain syystä Mimmi rakastaa tätä leikkiä ihan älyttömästi.

Saimme naapurilta heille pieneksi jääneen Oppi ja Ilo -pelin, josta löytyy vastaava versio nimellä Minä itse vastaan. Mimmi rakastaa tätä ihan älyttömästi, vaikka ei olekaan vielä ikäryhmää. Hän vastaa useimmiten oikein, vaikeimmat kysymykset olen vielä jättänyt pois. Nämä puuhakortit ovat siitä nerokkaat, että lapsi voi vastata sanattomasti, tökkäämällä sormensa reikään ja aikuisen on helppo tarkastaa vastaus. Nämä sopivat siis myös lapsille, jotka eivät osaa puhua, joilla on puheen tuoton vaikeuksia tai kielellisiä vaikeuksia.

Hei toivottavasti sait tästä vinkkejä ensimmäisiin pelihankintoihin! Jälleen muistutan kirppareista; ensipelejä löytyy sieltä usein mukavasti, joskus jopa koskemattomina. Muistutan myös tästä DIY-pelistä, joka toimii ihan yhtä hyvin kuin kaupasta ostetut pelit.

Jos muistipeli ei vielä sujukaan ja pelilauta sinkoaa ympäri olohuonetta, ei huolta. Tulee vielä aika, kun ehdit pelata muistipeliä kyllästymiseen asti. Älä hermostu, jos lapsi ei ole vielä valmis pysähtymään ja rauhoittumaan lautapelien äärelle tai ei pysty vielä noudattamaan sääntöjä. Hänellä on todennäköisesti jotain muuta tärkeämpää harjoiteltavaa juuri nyt.

terveisin Heini